IRC-Galleria

Hyvät siskot,
äläkää murehtiko.
Se on munat mitkä pilaantuu,
ei kanat :D
Hyvää naistenpäivää!!

Taas mä heräsin kattomaan myytinmurtajia. Enkö mä osaa nukkua enää?? Sit taas viideltä ylös ja tekemään koulua. Onkohan lievää stressiä vai mistä mahtaa olla kyse?

Eilisilta osoittautui kaaosmaisen alun jälkeen melko mukavaksi loppujen lopuksi. Taas tuli ns. liikaa tietoa mut oon siihenkin jo tottunut, ettei siinä mitään. Pari tuntia meni, että sai omat ajatukset ajan tasalle ja sen jälkeen piti tasata ajatukset ihmisen A kanssa. Tasaaminen jatkunee tänäänkin.

Minkä takia ne iskee aina keskellä yötä??? 2.30 ja mulla iski valtava inspiraatio tehdä opinnäytetyöanalyysiä ja ensimmäisen valmiin tekstisivun jälkeen oli pakko aloittaa projektin kanssa pelaaminen. Sais sekin vähän harkita aikaa ja paikkaa, et missä iskee...

Vois luulla, et oon jo valmistunu, mut vasta tän kevään tentit on ohi (jos ei oo uusintatarvetta). HRM tentti tuntui menevän ok, mut tilastot ja todennäköisyys onkin sit jo toinen juttu. Mut peukut pystyyn. Oikeastaan on aivan bilefiilis ja tekis mieli lähteä jonnekin. Jospa vaan herkuttelis ja menis ajoissa nukkumaan :)

Lapsi ja sen menot, koulu ja siihen liittyvät tehtävät ja projektit, työharjoittelu ja siitä tehtävä opinnäytetyö, muu ns. sosiaalinen elämä ja sen vaatimukset. Tekis mieli varata matka etelään ja lähteä kolmeksi viikoksi lepäämään.

Miks oon hereillä... EI KUULU!!! Typerä yskä alkoi uudestaan ja pahat unet vaivas pientä nukkujaa. Jos sitä menis peiton alle ja kokeilis koulutehtävien nukuttavaa voimaa

Epötoivoissani laitoin eilen opettajalle viestiä, et tarviin varastoinnin kirjan, ku ei oo kurssia vielä ollut. Ts. tarviin pikaoppaan "Warehousing for dummies" tyyppisen jutun. Tää innostu mun uudesta haasteestani niin, et laitto listan kirjoista ja sano, et jos niistä ei löydy sopivaa ni etsitään sellainen yhdessä. APUA!!! Se innostu opinnäytetyöstä ja ehdotti et pitäisin 1. seminaarin tossa toukokuussa... Hei haloo, mä en oo ees aloittanu sitä vielä. Entä jos ne muuttaa mielensä mun suhteen. Entä jos mä en osaa tehdä sitä varastosuunnitelmaa niille. Ou mai kaad.

Tänään koulun kirjastosta siis metsästämään KAIKKI vähänkin varastointia käsittelevät kirjat ja opinnäytetyöt. Toisin sanoen, ei vapaa-ajan ongelmia. Eipä niitä tähänkään asti oo ollu, mut nyt ei oo varmaan enää aikaa edes hengittää... Hyvä puoli tässä on se, et syksyllä kun meillä on se kuppanen varastoinnin kurssi ni mä oon jo alkuaankin nero asiasta, joten kaiken pitäisi mennä helposti läpi hyvin arvosanoin. Eli voin tehdä opinnäytetyön valmiiksi hyvissä ajoin ja keskittyä messuprojektin johtamiseen, työpaikan etsimiseen ja töiden tekemiseen. Mä ootan sitä aikaa jo. Tahtoo pois koulusta ja töihin.

Siitä huolimatta et toi harjoittelujuttu pelottaa ni se anto mulle valtavasti itseluottamusta ja motivaatiota taas. Luin eilen illalla ja yöllä jopa yhden opinnäytetyön ja kohta pääsen arvostelemaan sitä. Ei tainnu olla kaukana totuudesta se, et paineen alla työskentelen parhaiten.

Jep jep, niin siinä kävi et vaikka työharjoittelu on palkatonta niin ilmeisesti saan tehdä opinnäytetyön firmaan ja vieläpä projektista mikä mua kiinnostaa, missä saan enemmän ku tarpeeks haasteita ja näyttää hienolta CV:ssä. SIIS jos mä saan tehtyä sen hyvin. Lisäks jos ne tykkää mun työpanoksesta ni kesätyöpaikkakin on tarjolla.

No joo, totuuden nimissä on myönnettävä et vähän pelottaa, koska pelkään näyttävänäni tyhmältä niiden silmissä. :(
Mut hei, oppimassahan siellä ollaan ja ainakin löytyy riittävästi innostusta :)

Jep, viikko tätä on takana... kuinka paljon edessä. Nyt ei pääse edes ulos enää. Tahtoo ulos. Poikakin on kipee.

Sit kaiken lisäks mulla o hirvee halipula. Yskimisen ja kuumeen viel kestää ku niihin on lääkkeet mut hei, tiedoks kaikille, halipulaan EI OO LÄÄKETTÄ!!!

Plääh... jos menis siivoamaan.

Viikko Playa de Amadoreksessa meni aivan liian nopeasti. Osittain johtunee siitä, et makasin ainakin kolme päivää liki 40 asteen kuumeessa. Onneks auringossakin voi sairastaa peittojen alla makaamalla, mitä siitä jos alla ei ole sänkyä vaan aurinkotuoli :D

Poika jaksoi mahtavasti koko reissun. Ei suuremmin kiukutellutkaan reissussa. Nyt jalat huutaa kuolemaa... se korkeuserojen tuoma liikuntalisä ei oo muuten mikään pikkujuttu. Koittakaa ite kantaa viiden kilon reppua selässä ja kahta kassia käsissä ja kiivetä 3km JYRKKÄÄ tietä illalla pitkäksi venyneen ostosreissun jälkeen. Voin kokemuksesta kertoa, ei mikään helppo juttu.