sä elit tupakal, et pystyny ees syömää
veti maahan sut, etäännyit sun frendeistä
ja joka iltapäivä aloit vetää perseitä
sä muutuit täysin, näin ettet ollu kunnossa
olit onneton ja hait onnee pullosta
enkä nähnyt sua sen jälkee, kun sanoit mulle kännis et:
mitä elämäl teen
se pisti jäihin, en tienny miten vastaa
ku jäbä oli saanu kestää iha liikaa paskaa
harmaata väriä löytyy varmaa jokasesta meistä
mut toivoo löytyy silti, eikä tarvi yksin seistä
ja jokasella on toivoo, vaik ei aina siltä tunnu
paineet murskaa meitä, ja taivas senku tummuu
vettä sataa, seka kyynelii vaa valuaa
murheit sattuu useesti ei heti pysty tajuumaa
miten kaikki pystyy kaatuumaan omilla jaloilla
vaik koitat pysyy vahvana, ni sydän alkaa hajoilla