väärii päätöksiä, niitä mahtuu joka taskuun kova ulkokuori mut väkisinkin täs silmät kastuu .. eihän meist kukaan oo teräsmies vaik haistatinki paskat ajatukset on sun peräs viel .. ja kyl se sattuu myöntää jääräpäisyydestäni pääsin ihan liian myöhään nyt on myöhäst kääntyy takasin vaikka sua rakastan
kerro mulle miksi satutit, mä mitä sulle tein miksi sä jätit minut kyyneliin sun sanat viils sydämeen, teot repi sen irti miten satutit niin tyynesti
..ei elämä oo pelkkää ruusuil tanssimista kun liian usein kaikki paska putoo suoraan niskaan .. mä oon väsynyt, mä oon nii poikki kestää kaiken sen paskanpainon joka minut tavoitti se johtuu väärist valinnoist, oon pahoillani kun ei aina tiedä mitä seurauksii on tavoillani .. oon rääväsuu, mut koitan ajatella järkevästi pidän huolta ihmisistä kenet koen tärkeäksi .. myönnän, mä en oo vahva sanat satutti, ne jätti verta vuotavat haavat
päätösten vaikeus, se murtaa mun mielen sanoit, elämä on täynnä valintoja, sut pois vieden .. ja niin ne valinnat just teki ei se ollu sun valinta, tiedän päätökses ois ollu eri .mikset sit ajatellu mua yhtää sen enempää ja miksi juuri minä, kelle menit tälläst tekemään?
En enää tiedä, mitä ajatella, et luota tarpeeks, mihin luottamuksen menetit, sitä en tiedä, mutta miten voin enää uskoo, et tää ei tuu olee jatkossa tälläst? Tiedän vaan, että tää ei tuu kestää...
Aina kun sut kohtaan, meen aina lukkoon / Sul on katse, jota ei kenelkää muul oo / Se on jotain mikä saa mun sydämeni sykkimää / Yksinää kestän tän, eikä auta yksikää / Yksin tääl joudun kestää tän kaiken / Koska mulle sanottii et ''seuraa sun unelmii'' / Ja aijon tehdä sen, vaikken sua saiskaa / Jos oisit mun, en vois sua mihinkää vaihtaa /
Sust on tullu, mulle tosi tärkee / Mut kai mä olin vaa oikeesti tyhmä / Kun kelasin et meist ois tullu yhtä / Kaikki tää oli vaa pelkkää harhakuvaa / Rakkauden raiteilla, et noussutkaa junaa / Vaa jätit yksin, ja nyt oot poissa /
En päästä sust irti, en luovuta koskaa / Oot mulle tärkee en voi unohtaa sua tost vaa / Ja mä tiiän et tiiät, välitän oikeesti / Pistän pelii mitä vaa, vaik jäisin toiseksi / Kateelliset jauhaa, mut mua ei kiinnosta / Muiden mielipiteet, teen mun elämästä ilosta / Sun kanssas, haluun olla sun luonas / Haluun olla sun kaa yhes tulevaisuut luomas / Tää on mun elämä, haluun sut mukaa siihe / Pidän sust huolta pidän puoltas, ei oo kiire / Ei oo kiire mihinkää meil on aikaa / Haluun sun kaa kulkee, et voin rauhas silmät sulkee /
mitä vittua? taas sydän palasina, yksin tääl liikun kysyn hiljaa itseltäni oliko se sen arvosta antaa kaikki itsestään en tahdo satuttaa, vaikka sitä teen oppikirjan opetus, älä usko rakkauteen tunnetilassa et pysty ajatteleen välil sattuu pelkkä ajatuski ja miks sä muutit vaik kaikkeni annoin mä säästän kyyneleeni, joten tee säkin niin!
Katosiko se.. tunteista lämpimin, kallein.. Hävisikö se.. rakkauden huuma, tunne se kuuma.. Piiloonko meni, vai kurkkaako nurkan takaa? Siellähän se sittenkin, pinnan alla kuitenkin, sydämen sivussa kiinni. Siinä turvaisasti nojaten, joskus pahaa oloaan purkaen, silti vain ja ainoastaan sitä oikeaa rakastaen.
Menin taas kaikkiin luottaa, mul on tapana kertoo asiat jopa väärälle ihmiselle. Se tapa pitäs saada pois, kaikki paremmin ehkä ois. Luottamus on se, et sun pitää ansaita se, et voi kuitenkaan tosta noin vaa ihmiseen luottaa. Mieti siis tarkkaan, onko hän se oikea? Onko hän ihminen arvokas? Jos ei, älä todellakaan luota, sillä et tee mitään muutaku itsees satutat..
Sydän sykki sulle tosissaa, kunpa vois ajas palata taaksepäin, ja kaiken virheet korjata, mut menneitä ei voi muuttaa, ne on jo tehty, sydän vaa hajoo pala palalta enemmä ja enemmä, ku ei ketää vierellä, et sinä eikä kukaa muukaan, mäku luulin, et kaikki oli hyvin, mut ne oli aamut rankkoi, päivät syvii ja yöt raskaita valvottuja.. Toivon et tästä eteenpäin asiat rullaa, en pysty kehenkään enää luottaa.. Kuka on se johon turvautuu? Kun sä et oo siin vierellä. Mä tiedän, mun pitäisi unohtaa sut, mut se on vaikeeta, ku rakastaa ja vihaa samaan aikaan. Toivon et kaikki muuttuu, mut tiiän et mikää ei tuu enää ennalleen..
sä elit tupakal, et pystyny ees syömää veti maahan sut, etäännyit sun frendeistä ja joka iltapäivä aloit vetää perseitä sä muutuit täysin, näin ettet ollu kunnossa olit onneton ja hait onnee pullosta enkä nähnyt sua sen jälkee, kun sanoit mulle kännis et: mitä elämäl teen se pisti jäihin, en tienny miten vastaa ku jäbä oli saanu kestää iha liikaa paskaa harmaata väriä löytyy varmaa jokasesta meistä mut toivoo löytyy silti, eikä tarvi yksin seistä ja jokasella on toivoo, vaik ei aina siltä tunnu paineet murskaa meitä, ja taivas senku tummuu vettä sataa, seka kyynelii vaa valuaa murheit sattuu useesti ei heti pysty tajuumaa miten kaikki pystyy kaatuumaan omilla jaloilla vaik koitat pysyy vahvana, ni sydän alkaa hajoilla
kuka väitti sit, että tein väärinkin muka välitit, vaan paskat kävikin rakas, kiitos että elämästäni hävisit. rakas, en tosiaan nyt tullu pyytää anteeksi ..elämä kukoistaa, mielestä sut poistaa ..elämä loistaa, kun sä oot poissa ..aika meni hukkaan sun kaa, turhaan lupaat turhaan kukaan muukaan on sun kaa turha huutaa, koittaa paholaista muuttaa rakas, ei meillä olis ollu tulevaisuutta. Et saa otetta, et enää mua määrää Joo mene vaan, kato kyl mä pärjään!