IRC-Galleria

Oli aika levoton yö. Muistan nähneeni kaikenlaisia unia.
Tänään on mietityttänyt viime yönä Tervossa mökillä viettämäni aika. Siellä oli mummi ja kissakin. Kissaa ei kyllä mun aikana koskaan ole Tervossa ollut, mutta äitin lapsuudessa kuulemma kyllä. Kummallisesti mummi majaili saunatuvassa joka olikin hieman erilainen kuin mitä se oikeasti on. Siellä nukkui myös äskettäin edesmennyt mies ja mummin kanssa juteltiin ihan hiljaa että saatiin jutella keskenämme eikä herätettäisi sitä. Mulla oli kauhea kiire, koska auto odotti ja mun piti lähteä eteenpäin. Tuo varmasti kuvastaa sitä katumusta, joka minulla on edelleen siitä ettei muka koskaan ollut aikaa olla. Mulla on edelleen ihan kauhea ikävä mummia ja nytkin kun ajattelen sitä meidän pikkuriikkistä mummelimammelia, tulee väkisin tippa linssiin.
Ihmiset, koettakaa löytää aikaa ihmisille joita rakastatte. Jo puhelinsoittokin on tärkeä - kunhan vain on yhteydessä. Jos jossain maailman vaiheessa keksitään aikakone niin olisin ensimmäisten joukossa menossa muutaman vuoden taaksepäin kertomaan mummille miten tärkeä ihminen hän mulle oli - ja on aina. Tuskin se mitään olisi muuttanut. Onneksi muistin kuitenkin kertoa sen mummille vielä hänen eläessään, mutta omasta mielestäni liian harvoin.
Onneksi on edes unet, joissa silloin tällöin tapaan edesmenneitä ihmisiä. Ennakoivista unista en niinkään piittaa, vaikka sellaisiakin valitettavasti silloin tällöin näkee. Ne ovat kylläkin sellaisia nopeita välähdyksiä ja herättyäni tiedän jotain tapahtuvan. Yleensä kylläkin ikäviä, mutta joskus myös hieman korneja. Esimerkiksi olin töissä aikoinaan Lahden hiihtojunassa ja otin päivällä muiden junaemäntien kanssa pienet nokoset. Kimposin yhtäkkiä ylös ja totesin Myllylän ja Kirvesniemen kärähtävän dopingista. Työkaverit eivät oikein ottaneet uskoakseen, mutta mä olin asiastani satavarma. Taisi olla seuraava päivä kun asia uutisoitiin :-)
Välillä näen unia myös sota-ajoilta. Olen juossut pakoon kylään tulevia vihulaisia ja olenpas ollut saattelemassa rintamalle myös ukkiani, jota en ole koskaan tavannut. Ukki on ollut myös unissani kauempana tummana hahmona, turvallisena sellaisena, kuokka kädessään Tervossa pellon laidalla. Se oli juuri mummin kuoleman jälkeen. Samassa unessa mummi hyppeli pihalla kesämekossaan nuortuneena ja onnellisena. Yritin selittää mummille että mulla on kauhea ikävä ja mummi lohdutteli että hänellä on nyt hyvä olla! Niin kai se on. Omaa ikäväämmehän sitä aina suretaan, kun toisella saattaa todellakin olla asiat paljon paremmin.
Onneksi on hyvät unet olemassa.