Hammaslääkäri klo 8.30. Nyt oli sitten se muutaman kuukauden verran odotettu päivä kun meitsiltä vietiin yksi rautahammas - alhaalta vasemmalta perimmäinen.
Kerran lohjennut ja juurihoidettu hammas ei enää toisen lohkeamisensa jälkeen saanut armoa. Positiivista on että tuo naishammaslääkäri ja hänen hoitajansa ovat aika lähellä mukavimpia missä oon vieraillut - ja tämä oli ihan julkisella puolella! Puudutus veti koko leuan ja kielen tunnottomaksi (mitä ne ovat edelleen) ja reilun puolen tunnin rassaamisen jälkeen koko hammas oli kaiveltu erinäisinä paloina pois. Villein fiilis oli kun hammaslääkäri omien sanojensa mukaan otti "ruuvimeisselin" ja yritti nitkuttaa puolikkaita helpommin napattaviksi. Mut ei sattunu yhtään! Nyt tässä sitten töissä teen kiireellä hommia JOS käy niin että poski alkaa turvota, mustua ja tulee tuskainen olo. Mutta jotenkin tuntuu että saattaa käydä niinkin ettei tuo sen kummemmin oireile - varsinkaan mitä ei kipulääkkeillä hoitaisi. Mikäs tietysti tässä on vielä istuskellessa kun puudutus vaikuttaa. Ainoana haittapuolena on välillä suupieleen ilmestyvä verinen noro :-)
Noh, eipä puutu katu-uskottavuutta. Pelkäsin meinaan tätä päivää aikalailla. Ai niin ja joudunkin nyt sen mun ekan ja ainoan viisaudenhampaan kans röntgeniin ja luultavasti haluavat ottaa sen pois, koska se on siellä hieman hassusti ja haittaa ientä koko ajan. Mä siellä päivystyksessä käviessä vähän ihmettelinkin miksei sitä otettu (tosin samalla huojentuneena). Kyllä toi mun oma Rouva Tohtori tietää :-)
Päivänjatkoja kaikille! Ulkona sataa lunta. Paljon.