IRC-Galleria

Eli muutetaan kuun lopussa. Jesh. Uusi kiva koti.
Viime viikolla olin pari päivää treenaamassa koukistajalihaksia Tampereen yössä. Eilen olin kattomassa Deikkareitten keikkaa (ja Parasite Cityn) Factoryssä. Pikkasen oli vaan porukkaa ja paikkahan ei mikään kuulaitten soundien Tonava oo mut ihan hyvin se meni.
Tosi moni kuvitteli että oon tänään Tampereella Klubilla, mut ei oikein pystynyt venymään junamatkusteluun eikä kuskia ollut luvassa, joten kotona tässä vaan. Deikkarit aloittaa tunnin päästä näemmä (klo on 22.03). Hyvää keikkaa!
Viikonloppuna vois kyllä kenties suunnata sinne. Sitä seuraavana viikonloppuna voikin sitten jo ruveta urakoimaan pakkaamisen kans joten se menee selvistellen. Seuraavana viikonloppuna onkin muutto, joten silloin ehkä lauantaina joutuu hieman juhlimaan uutta kämppää jos saadaan siinä lauantaina suurinpiirtein homma kuntoon.

Ai niin, tää mun uus nimi on kyllä nyt niin hyvä että se saattaa pysyä aika kauan. Tässä nimessä on kaikki mitä tartten; sporttisuus ja hieno sukunimi. miradona di ego. di ego miradona. IhQua!

..kuulostaa ihan joltain death metal-bändiltä, heh. Kävin sellaisella tänä aamuna! Jihuu ja pystyy elämään! Selkä on jo ehkä sata kertaa parempi. Torstaina pitää käydä uusiks. Maksaa -tust. No, massi on massia.
Meidän taloyhtiö on hieman ..hmm.. miten se nyt nätisti ilmaisis (eli meidät on irtisanottu 6kk irtisanomisajalla, koska täällä on kosteusvaurio, lisää infoa aiemmassa päiväkirjanotteessa). Joten kun sain meiliä kivantuntuisesta asunnosta, otin tietty heti yhteyttä. Käytiin Martsan kans äsken sitä kattomassa ja homma menee nyt niin notta mä soitan aamulla isännöitsijälle ja yritän päästä eroon tästä nykyisestä asunnosta tän kuun lopussa. Jos kaikki menee niinku pitää, niin me muutetaan kuun lopussa.
Se kämppä oli kiva. Molemmille omat isot makkarit, iso eteishalli (nyt löytyi peilipallollekin tilaa!), kylppäri, vaatehuone ja keittiö. Alkuperäiset, hyväkuntoiset lautalattiat joita ei onneks oo maalattu. Asuntoon tulee laajakaistayhteys. Vuokra kohtuullinen, neliöitä 77 ja sijainti Helsingin sydämessä. Muuttomatkaa kai 800m. Able to stretch.

Oon töissä. Selkä ihan -tun kipeä - vissiin nikamat vinksallaan.
Risteily oli ihan spesiaalia eli pystyi vetämään! Akaga oli ekana iltana hyvä, twistattiin Miikan kans tunteella (heh). Fiilikset voi aistia noista muutamasta kuvasta.
Helldonessa perjantaina oli sitten aika vaisu olo. Mut se vaisuus johtuu osin tästä selästä, jota jomottaa ja polttaa oikeesti koko ajan. Bloodpit veti mun mielestä hyvän keikan eli aikas ylpeänä siellä oli bändin puolesta.

Niin ja kiitos vielä risteilystä Lödeykselle, Durdenille ja Mikki -67:lle! Looooov ya!

Töissä. Terve. Kahdelta palaveri, jonka kesto tulee ainakin multa kysyttäessä olemaan melko lyhyt. Hipit rantautuu Helsinkiin Tampereelta kolmen maissa ja siitä sitten kohti satamaa. Ehkä jonkun kuppilan kautta, ehkä ei. Kaikki mahdolliset vaaramomentit on ilmassa. Pakko ehkä selvittää, miten tänne lähetellään niitä merkintöjä ja kuvia, niin vois EHKÄ ilahduttaa tuttuja meidän reissupäiväkirjalla. Huh huh..
Luulen kyllä, että meidän reissusta tulee ihan pirun hauska. Miikka kuulemma ainakin osaa valssia, koska laivalla on esiintymässä AKAGA, joka on valittu joskus Bulgariassa vuoden orkesteriksi tai yhtyeeksi, tai jotain sellaista. Eli pakko olla tasokas. Heee..
Näillä mennään. Sommoro!

Joulu oli ja meni. Aika rennosti kuten oli tarkoituskin. Menin torstaina Tampereelle bailaamaan ystävien kanssa (just) ja siitä siirryin perjantaiaamuna 9.05 junalla kohti Jyväskylää, josta sitten bussilla kohti kotia. Illalla lähdettiin mökille. Eipä juuri tullu muuta tehtyä kuin luettua, katsottua telkkaria (4 kanavaa), käveltyä ulkona ja saunottua. Niin ja syötyä ja tiskattua. Joulukirkkoon ei onneks heränny kukaan. Mut yks vuosi vedettiin sinne väkisin mukaan ja uhkailujeni mukaisesti nukuin koko session ajan. En piruuttani vaan olin yksinkertaisesti väsynyt ja univelkainen. Eikä mua kyllä kauheasti tuo kirkossa istuminen kiehdo muutenkaan. Ehkä sitten jos se olis jollain lailla viihdyttävämpää? Eli niinku näillä tanssivilla ja laulavilla mustilla - mitä ne on? Baptisteja?
Huomenna erikoisryhmä lähtee laivareissulle Tukholmaan. Hirvittää jo valmiiks. Perjantaina tullaan aamulla takas ja illalla sitten Tavastialle pyörimään Negativen ja Bloodpitin tahdissa. Kiva nähdä Negsupoikia pitkästä aikaa. Kuten myös tietysti Blandiksiakin. Ne on ihan ihQuja.

Meillä oli monen kuukauden mittainen putkiremonttishow, jota ennen jo mm. aamulla nukkuminen oli tuskaa, koska viereisessä kämpässä porattiin betoniseinää.
Kolme kk oltiin ilman vettä ja käytiin ulkona parakeissa suihkussa ja vessassa. Nyt saatiin joku aika sitten vessa käyttöön ja kotvanen sitten myös keittiö kondikseen. Voi sitä riemun päivää kun pääsi omaan vessaan ja sai tiskattua muuallakin kuin ulkona tai vessassa. Saati kun sai taas laittaa muutakin ruokaa kuin mikroaterioita.
Laiteltiin sitten jo kämppää taas uuteen kuntoon ja kotoisammaksi kuin ennen. Tosin vessan viereisessä seinässä oli pahvien alta löytynyt homeläikkä. Mittarimies kävi ja seinä revittiin auki ja kuivatettiin. Sen jälkeen paikattiin ja maalattiin. Eli eipä siis yhtään -tuttanu kun perjantaina tuli postista noudettava kirjattu kirje-lappunen. Tänään sen hain.
"Täten irtisanomme vuokraamanne huoneiston XXXXX päättymään 31.6.2006. Peruste: Huoneistossa on todettu kosteusvaurioita ja huoneisto otetaan kokonaisuudessaan pois asumiskäytöstä vaurion selvittämisen ja sen jälkeen huoneiston saneerauksen takia."

Perus.

Olipas kiva reissu! Meitä oli siis lauantaina reissussa mä, Sini, Anni, Luca (Day Eleven, rumpali), Davide (Nitrokiss, rumpali), Janne, Juuso (Flinch, rumpali) ja Teemu (rumpali). Mentiin Rosellalla Tallinnaan 12.30-15.30. Tallinnassa majoittauduttiin hotelli Parkiin **** - huoneet olikin ei-niin-perus eli kohtuuisot ja hyvät. Siitä lähdettiin hanhenmarssia kohti rientoja. Käytiin syömässä Raatihuoneen torin kulmassa olleessa Revaliassa, jossa olikin ihan helkkarin hyvät safkat. Hinnat ei ollu ihan halvimmasta päästä, mutta ruoka oli kyllä sen väärtiä. Nam.
Seuraava etappi oli HD-baari joka olikin kiinni, joten eksiydyttiin Depeche Mode Baariin. Siellähän ei soi muu kuin DM ja kuulemma joskus ovat soittaneet vähän U2:ta. No, nyt on sitten soinut myös Day Eleven, koska baarimikko diggaili Day Elevenin sinkkua kuunneltuaan korvalappustereoilla eka. Sen soiton jälkeen Luca saikin kaupattua sinkkuja erittäin helposti muille asiakkaille. Niitä menikin illan mittaan vissiin parikymmentä eli kaikki mitä oli mukana.
DM Baarista suunnattiin perus-litrantuoppipaikkaan eli Beer Houseen. On se aina yhtä miehekäs olo vetää kunnon kahvatuopista. Heh. Kun tonkat oli tuhottu, napattiin kadulta pari taksoa ja mentiin ykkösliverokkipaikkaan, Rock Caféeseen. Hyvä paikka, aika suhteellisen iso mesta jossa kakkoskerroksessa kiertää parvi. Siellä viihdyttiin aika kauan, siellä oli pari bändiä joiden nimet on liian vaikeita muistettavaksi - toisella oli levynjulkkarit. Kekkosilla alkoi muistaakseni siinä kahden maissa tanssijalka vipattaa sen verran että suunnattiin perinteiseen Viru-hotelliin, koska toiveikkaina arvuuteltiin josko pääsis vielä karaokeoimaan. Ei päässyt. Sen sijaan päästiin alakerran Amigo-yökerhoon, jossa tanssittiin varsinkin Daviden kanssa ihan hullun fiiliksissä liki tauotta. Naureskeltiin seuraavana päivänä, että harvemmin on tullut oltua niin fiilareissa biiseistä että pitää juosten sännätä tanssilattialle. Näköjään Madonnan Hung Up yhdistettynä erittäin hyvään fiilikseen toimii!
Kiitokset ehkä mukavimmista kahdesta päivästä pitkään aikaan kuuluu reissuporukalle! Osa kiitoksista kuuluu lisäksi jo menomatkalla löytyneille fiiliksennostattajille; "neidolle" jolla oli kunnon 80-lukukampaus lyhyine päällikiharoineen ja pitkine takakiharoineen - samainen emäntä veti sämpylänsyönnin lomassa nenästään lisää huikopalaa JA Herra 47 joka tanssitti em. neitiä pitämällä toista kättä paidan ja liivin välissä harteilla ja toisella kädellä olikin rehti ote neidon tissistä. Herra lähenteli meikäläistä baaritiskillä ennen sitä, joten nyt sydämeni onkin ikuisesti murtunut. Tai sitten ei.
Olipas kivaa. Pystyy fiilistelemään.

Lukeeko ihmiset näitä?

Mä oon huomioinut, että (no itse käyn satunnaisesti kyttäilemässä satunnaisten ihmisten päiväkirjoja) aika moni kirjoittelee sellaisia lyhyempiä huomioita ja fiiliksiä - mä taas paatostan tunteella. En tiedä. Kai sitä vaan innostuu jaarittelemaan. Mulla on joskus paha tapa jaaritella. Mut sitä en taida harrastaa nyt vaan ryhdyn töihin.
Huomenna Tallinnaan! Jesh, ollaan oikein yötä. Toivottavasti pysyy järki päässä. Luin meinaan just pari päivää sitten lehdestä miten suomalaiset naiset kännäävät hulluna siellä ja kourivat tarjoilijoita, yms. No, ainakaan toiseen noista en syyllisty. Kumpi se sitten on, sen saa mut tuntevat itse päättää.

Ei vaan.
Paitsi elämä piristyi kun huomasin just että Onnen päivät tulee kakkoselta nykyisin! Jesh! Toivottavasti vanha illuusio ei murene niinkuin kävi esim. Safiirin ja Teräksen kans.. Angelika jaksoi kyllä olla yhtä hyvä kuin aina. Heh. Harmi kun en nähny sitä Hiidenvirtaa mikä tuli nyt digipuolelta. Se oli tosi pelottava sarja kun olin pikkuisempi.

Tässä heräilin ja söin jo leipää, teetä ja sellaista. Telkkarista tulee leffa kun joku mökille matkustava perhe tippuu isän lentämällä pienkoneella keskelle lumisia vuoria taistelemaan elämästään. Luonnollisesti ennen mökille lähtöä tuli riitaa perheen teini-ikäisen tyttären kanssa joka jonkun nokkakolarin takia jätetään tylysti pois mökkireissulta. Eli tässä nyt tajutaan mikä on elämässä tärkeintä ja diipadaapa. Perusameriiiiiiikkaa.
Eilen illalla katsottiin se natsileffa Pianisti. Oli hyvä. Aika alkupuolella oli sellainen kohta, jossa teki tosiaan kovasti pahaa. Sit sen toisen Elvis-leffan (pääosissa Kim Basinger ja se Sinkkuelämää-Carrien poikaystävä) jätin kesken. Joko oikeasti ei Pianistin jälkeen pystynyt venymään noin kevyeen elokuvaan tai sitten se oli kevyttäkin kevyempi leffa paikoitellen todella kuluneilla vitseillä - veikkaan jälkimmäistä.
Tänään ajattelin katsoa nää kaks leffaa mitä tässä nyt tulee telkkarista peräkkäin ja mennä sen jälkeen käymään duunissa jonkun aikaa. Sais niitä rästipaperihommia eli arkistointia pois alta.

Ai niin, vähä yllätys oli kyllä Kikan poismeno. Kikka oli kuitenkin Suomen iskelmädiscokuningatar. Enää ei harmita sen iskelmä-dvd:n ostokaan, koska on jotain livepätkää Kikasta.

R.I.P. Kikka