Kaverit hei,
mä oon tosi pahoillani oon vaan väsyny enkä pysy jaloillani.
Pieni tyttö seisoo keskel helvetin liekkei.
koittanu pitkää hymyillä,vaik vaa sattuu ja koittanu seistä vahvan,vaikka kaikki kaatuu.
On paha olla mut enemmä mua haittaa se paska fiilis,
ku henkisesti mun selkää heitetää paskaa shittii.
Joku saattaa miettiä et ne on vaa sanoja.
Niihä ne on sanoja ja joskus liian pahoja.
Ei sitä välttämättä tajua,
et kuinka se voi satuttaa ja pahaa mieltä aiheuttaa.
Melkein kaikki tää johti masennukseen.
Oon voimaton,oon heikko, en jaksa enää melkein mitää, ei kiinnosta,tää sattuu,köydet käsissäni kiristää.
Te ette ymmärrä, enkä vaadi sitä.
Mut dissatkaa vaa lisää.
Välil tuntuu ettei jaksais enää elää.
Ku herää, eikä vieres oo enään ketää...
Kaikki tää sattuu sydämmee,
lyö puukon rintaa,viiltää paljasta pintaa.
Mut mikä pahinta:
ne sanat saattaa tappaa.