siin unes me oltiin muutettu niinku uuteen asuntoon, ja sit aluks kaikki oli hyvin, mut sit aloin huomata et Jason kyyläs mua aina tietyn matkan päästä. Sit tietty se pelotti mua ihan sikana, mut Jason ei koskaan tehy mitään mikä olis vahingoittanu mua, vaan kyyläs pelkästää. Sit jossain vaihees rohkaistuin ja meniin puhuun sille, ku se anto selvästi ymmärtää ettei satuta mua. Ja sit ku puhuin sille ni se kerto, et se ei enää kestä olla tommonen paha ja pyysi multa apua, et auttasin sitä pääseen eteenpäin. Se halus päästä sen äidin luo taivaaseen. Mä sit suostuin mut se ahdisti mua ihan sikana.
Sit siitä hetkest alkaen Jason hengaili aina välillä mun kaa ja me tehtiin kaikkee yhessä ja opetin sille asioita. Se oli aina mulle kiltti mut pelkäsin silti koko ajan et se muuttuu samaks vanhaks pahaks iteksensä ja tappaa mut. Ja sit oli ahdistavaa ku aina ku olin kotona, ni se katteli mua jostain ikkunan takaa tai ilmesty yöllä mun sängyn viereen kyyläämään. Ja koko ajan mä pelkäsin et se muuttuu yhtäkkii ja tappaa mut. Sit se aina kävi meen talossa vaeltelemassa yöllä ja oli saattanu jättää mulle jotain viestejä mitä löysin aamulla.
Sit yhtenä aamuna, se oli jättäny mulle vessaan jonkun viestin (en muist enää mitä siin luki) ja sit ku tulin vessasta ni se odotti meen eteisen ikkunan takana. Sit yhtäkkii tunsin et meillä on jonkunlainen henkinen yhteys, ja kuulin sen ajatukset. Sit sanoin sille, ku tiesin et se kuulee, että mun mielestä sen työ on jo ihan tehty ja et se on kostanu sen äidin puolesta jo. Et se voi ihan tyytyväisenä jo jatkaa eteenpäin ja mennä äitinsä luo, kun sillä on sitä varmasti ihan hirvee ikävä. ku puhuin sille ajatusten välityksellä ni mua pelotti koko ajan et se huomaa kuinka paljon mä sitä oikeesti pelkään. Mut se ei kai huomannu tai ei välittäny, vaan sit se vaan tuntu ymmärtävän, et mä oon oikeessa ja et sen kosto on tosiaan jo suoritettu. Sit se kiitti mua ja nyökkäs ikkunan takana, ja musta tuntu niinku se olis jopa hymyilly. Sen jälkeen sen ääriviivat alko haurastua ja hiljalleen se katos.
Mä olin sika onnellinen ku ajattelin et oon vihdoin saanu rauhan siltä, ja pelkäsin silti koko ajan et se kuulee mun ajatukset ja suuttuu ja tulee takas. Oli ihan sika ahdistavaa ku odotin vaan koko ajan et nään sen taas jossain ikkunan takana. Sit ku menin sinä yönä nukkuun ni en oikeestaan uskaltanu ees nukkuu ku pelkäsin koko ajan et se seisois taas mun sängyn vieressä kyyläämässä yhtäkkiä. Ja aamulla olin ihan sika helpottunu ku se ei ollu tullu takas. Sit ku menin aamulla vessaa, ni sieltä löyty pöntön päältä sen kirjottama kirjelappu jossa luki vaan "Kiitos" ja aattelin et ehk sain nyt oikeesti siltä rauhan.
Sit siihen heräsin. Ja olin ihan mielettömän ahdistunu ja pelotti ihan sikana et se ilmestyy yhtäkkii kyylää mun sängyn viereen niinku siinä unessakin, enkä pystyny enää nukkuu. ;__;;
ja vielki pelottaa et se tulee jostain.. vaik toi oli kyllä ihan hyvä uni siinä mielessä et se oli mulle koko ajan kiva, eikä yrittäny ollenkaa tappaa mua.
ja btw, se uni tuli saletisti tästä kuvasta:
ku toi on siit mun näkemästä leffasta, ja siin se kyyläs tollee ikkunan takaa. ;__;