Kiitos taas kaikille onnittelijoille. Tänään on siis kulunut 16 vuotta siitä, kun tämä paskiainen pullahti maailmaan. No eihän tämä paikka ollut mikään kummoisa, joten heti oli jo napanuora kaulanympärillä. Se jäi kyllä viimeiseksi yritykseksi. Elämässä on ollut niin ylä kuin alamäkiäkin, mutta eniten "vaihtelua" on ollut viimeisen vuoden aikana. On ollut stressiä, surua, iloa, hermoromahduksia. Mieliala heitellyt laidasta laitaan, on alkanut ajatella syvällisiä. Mutta kun saatanan lahja, sattuma, astui peliin... No, ehkäpä se on auttanut kehittymään ihmisenä. Ei ole päivää ilman yötä, Valkoista ilman mustaa, Iloa ilman surua.. Ei pitäisi miettiä syvällisiä.. Mutta minkäs tälle "Vladimirille" voi.. tuo pieni romanttinen kommunisti joka elää sisälläni, hän joka on runollinen, hän joka tietää vastauksen syvällisiin kysymyksiin, Hän jonka ansiosta olen minä. Joten päätän tämän siteerauksen kauniisin sanoihin, Kiitos Vladimir.. Kiitos todella paljon. Ilman sinua olisin ihmisrenttu, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Toiset saattavat epäillä olemassaoloasi, Mutta jokaisella asuu sisällään pieni "Vladimir", tai miksi ikinä häntä kutsuvatkaan. Hän on osa sieluani.
Kiitos..