Olipa kerran tyttö. Hän meni kouluun tavalliseen tapaan. Hän ei olisi mennyt sinne mielellään, koska häntä kiusattiin, mutta oli pakko. Tyttöä oli kiusattu koko elämänsä ajan, mutta hän kesti sen urhasti. Kun ensimmäinen tunti oli loppunut tyttö meni peloissaan välitunnille, peläten taas kiusaajia. Tyttö istui koulun taakse eräälle syrjäiselle penkille ja katseli ympärilleen. Samassa häneen eteensä ilmestyi taas ne samat tytöt, jotka kiusasivat häntä.
"Hei rumilus, mitä kuuluu?" tytöt ilkkuivat.
"Hei, tuo on ilkeää! Ketään ei saa haukkua! tyttö huusi.
"Haista sinä paska vaan." Yksi tytöistä sanoi ja potkaisi häntä jalkaan.
Tytön silmiin nousivat kyyneleet. Hänen jalkaansa kolotti ja pisteli.
"No niin,nyt se taas pillittää. Voi sinua senkin kakara. Voisit painua helvettiin täältä. Sinua ei tarvita täällä. Ketään tuollaista ei tarvita." tyttö sanoi ja kaikki alkoivat nauraa.
"Olette maailman ilkeimpiä." tyttö sanoi ja kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin.
"Mitä tuli sanottua? Sinä olet turha, raukkaimen, ruma ja idiootti! Kehtaatkin haukkua meitä!" Yksi tytöistä huusi ja repi hänet hiuksista maahan. Sitten he alkoivat potkia häntä mahaan ja päähän. Tyttö kiljuin tuskasta ja itki. Joukon kovis tokaisi: "Me voitaisiin, vaikka hakata sinut kuoliaaksi. Kuole pois idiootti, mutta olemme niin kilttejä, että annamme sinun elää paskakasa. HAHAHA!" Niin ilkeät tytöt lähtivät pois. Tyttö jäi yksin maahan makaamaan ja itkemään. Kuumat kyyneleet vierivät hänen likaisia poskiaan pitkin ja joka paikkaan sattui. Veri valui noroina hänen käsiään, naamaa ja jalkoja pitkin. Tyttö nousi hitaasti seisomaan ja katseli ympärilleen. Hän juoksi nopeasti isoon kouluun sisälle ja katosi sinne. Kun tyttöä ei kuulunut seuraavalle tunnille, opettaja laittoi kaikki koulun oppilaat ja opettajat etsimään tyttöä. Kovisjoukko etsi tyttöä empien ja katuen siitä mitä olivat tehneet. Kovisjoukku suuntasi kohti koulun ullakkoa. Siellä ei ollut mitään, mutta juuri, kun he olivat lähdössä pois, joukun pääjehutyttö suuntasi katseensa pikaisesti ikkunaan. Hän huomasi, että ikkunassa oli paperilappu. Hän asteli varovasti lapun luokse ja siinä luki rosoisin kirjaimin kirjoitettu teksti: "Lähden pois täältä. Ehkä se tekee minusta paremman. Hyvästi ..." Tyttö pelästyi kovasti ja avasi ikkunan ja katsoi alas pihamaalle. Siellä alhaalla, veren saartamana, makasi kuolleena pieni tyttö, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa.
Jos et nyt alle 30 sekunnissa kopioi tätä omaan blogiisi, sinulle käy samalla tavalla.
.
.
"Hei rumilus, mitä kuuluu?" tytöt ilkkuivat.
"Hei, tuo on ilkeää! Ketään ei saa haukkua! tyttö huusi.
"Haista sinä paska vaan." Yksi tytöistä sanoi ja potkaisi häntä jalkaan.
Tytön silmiin nousivat kyyneleet. Hänen jalkaansa kolotti ja pisteli.
"No niin,nyt se taas pillittää. Voi sinua senkin kakara. Voisit painua helvettiin täältä. Sinua ei tarvita täällä. Ketään tuollaista ei tarvita." tyttö sanoi ja kaikki alkoivat nauraa.
"Olette maailman ilkeimpiä." tyttö sanoi ja kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin.
"Mitä tuli sanottua? Sinä olet turha, raukkaimen, ruma ja idiootti! Kehtaatkin haukkua meitä!" Yksi tytöistä huusi ja repi hänet hiuksista maahan. Sitten he alkoivat potkia häntä mahaan ja päähän. Tyttö kiljuin tuskasta ja itki. Joukon kovis tokaisi: "Me voitaisiin, vaikka hakata sinut kuoliaaksi. Kuole pois idiootti, mutta olemme niin kilttejä, että annamme sinun elää paskakasa. HAHAHA!" Niin ilkeät tytöt lähtivät pois. Tyttö jäi yksin maahan makaamaan ja itkemään. Kuumat kyyneleet vierivät hänen likaisia poskiaan pitkin ja joka paikkaan sattui. Veri valui noroina hänen käsiään, naamaa ja jalkoja pitkin. Tyttö nousi hitaasti seisomaan ja katseli ympärilleen. Hän juoksi nopeasti isoon kouluun sisälle ja katosi sinne. Kun tyttöä ei kuulunut seuraavalle tunnille, opettaja laittoi kaikki koulun oppilaat ja opettajat etsimään tyttöä. Kovisjoukko etsi tyttöä empien ja katuen siitä mitä olivat tehneet. Kovisjoukku suuntasi kohti koulun ullakkoa. Siellä ei ollut mitään, mutta juuri, kun he olivat lähdössä pois, joukun pääjehutyttö suuntasi katseensa pikaisesti ikkunaan. Hän huomasi, että ikkunassa oli paperilappu. Hän asteli varovasti lapun luokse ja siinä luki rosoisin kirjaimin kirjoitettu teksti: "Lähden pois täältä. Ehkä se tekee minusta paremman. Hyvästi ..." Tyttö pelästyi kovasti ja avasi ikkunan ja katsoi alas pihamaalle. Siellä alhaalla, veren saartamana, makasi kuolleena pieni tyttö, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa.
Jos et nyt alle 30 sekunnissa kopioi tätä omaan blogiisi, sinulle käy samalla tavalla.
.
.
