Ystävilleni
Jos menettäisin teidät,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.
Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.
Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitteko minut selkäänne?
Jos te olette enkeleitä,
ystäviä,
kannattaisitteko minua siivillänne?
Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.
Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssanne ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"
Olette minulle rakkaita,
liiankin,
olette niin hauraita.
Pelkään, että katoatte
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin teitä.
En tahdo menettää teitä!