Mä muistan, kun mä kerroin ekan kerran mitä tunnen sua kohtaa.
Et eka uskonu, ja aika meni ja meist tuli aina vaan parempii kavereita.
Tein sun kanssas kaikkee hölmöö ja kivaa, mitä en tuu koskaan unohtamaa. Mä oon onnellinen kaikesta ajasta mitä oon sun kanssas viettäny enkä kadu mitään, tää asia vaan saa mut tajuamaa miten paljon mä susta ihan oikeesti välitin. Mut tiiän et sä tiiät sen itekki just täl hetkellä.
En ees tajua mitä on oikeesti käyny ja miten elämä voi muuttuu niin toiseen suuntaa yhtäkkiä, mut sen mä tajuun, et en voi enää kertoo sulle mun huolia, ja toisteppäi.
Muistan aina sun kaikki vittuilut mun 'mummolan verhoista' (mitkä oli siis mun kukkalegginssit) ja kaikesta muustaki, 'keilapallo' yms. Oot jo pitkää ollu yks mun parhaista ystävistä, ja oot mulle aina ollu tosi tärkee. Oon kiitollinen ihan kaikesta.
Sä viimesenä iltanas sanoit mulle, et sul on jotain asiaa, ja heti ku oon yksin ni mun pitää soittaa tai tulla meseen. En kuitenkaa koskaan kuullu tätä sun asiaa. Ku tulin eilen meseen ja olin kuullu mitä on tapahtunu, näin et olit laittanu mulle offlain tilassa et pystytkö soittaa. tekisin ihan mitä vaan et saisin sut takasin ja tietää miten sul menee, mut luotan siihen, et oot paremmis käsis nyt.
Varmaan kukaan ei tiiä miten läheisii me oltiin, eikä tarvikkaan. Mulle riittää et minä ja varsinki sä ite tiesit sen.
Me puhuttiin monesti jo siitä, et jos vaikka koitettais vanhempana uudestaan, mut nyt seki on mennyttä.
Toni, mä ihan oikeesti
rakastan sua ja uskon et me viel tavataa.
Ei tät tunnetta pysty ees muuttaa sanoiks, mut ainaki sä lähit oman näköselläs tavalla.
Lepää nyt siel. Mä rakastan sua.
