Hoitaja avaa oven, mä astun peremmälle.
Peltolan psykiatriselle klinikalle.
Tänne tää mun frendi on ny tällä kertaa päätyny,
ja kuinkas ollakkaan katse taas jäätyny.
Sil kaheksan erimerkkistä ryynii per päivä,
saa hautajaisetki näyttäytymään häiltä
Jengi himmailee keittiös on hiljaista
ja näkymä suoraan ku kamyn kirjast.
Eikä kenenkään pitäs elää niinku nää tässä,
kelaa sivullisena omast elämästä.
Vaa silti moni elää ja se on vaan elämää
Ja ku ne kuolee pois, nii seki on vaa elämää.