IRC-Galleria

... Tosin nuuskaa en ole koskaan maistanutkaan. Ajatuskin vieroksuttaa.

Vaikka materialisti minussa nostaa ajoittain rumaa päätään, arvostan silti yli kaiken antimaterialistista onnea. Kuten Tove Janssonin Nuuskamuikkunen:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä,
kantaa niitä mukanaan ja pitää niitä ominaan.
Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni.
Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

-Nuuskamuikkunen, Muumipeikko ja pystötähti


¤ "Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi." (Muikkusen kevätkirje)
¤ "Minä asun vähän siellä ja täällä." (Muumipeikko ja pyrstötähti)
¤ "Noin siinä käy, kun tahtoo omistaa!" (Muumipeikko ja pyrstötähti)
¤ "Nyt täytyy vältellä lain kouraa." (Vaarallinen juhannus)
¤ "Lähtö tulee hypyn lailla!" (Muumilaakson marraskuu)


Minulla on kummitädiltä saadut Toven muumisarjakuvat 1-8. Haluaisin hankkia tai lainata ne kaikki (materialismia tämäkin?). Huvittavinta noissa on se, että ne kaikki kahdeksan eivät mahdu alkuperäiseen koteloonsa. Lapsosena luin niitä teltassa jossa yövyin. Yöllä satoi vettä ja muumikirjat kastuivat. Heräsin kuin tulvan keskeltä. Kirjat turposivat noin tuplaten. Ne pistettiin kuivumaan aitamme orsille yli vuodeksi. Nämä kirjat ovat aika ryppyisiä edelleen, mutta elämää nähneen näköisiä <3

Kello on 2:56. Voisin yrittää tavoitella Nukku Mattia. Onneksi tyynyliinoissani on Nuuskamuikkunen.

Kuva on otettu tuolta: http://askarteluvuori.blogspot.com/2007_10_01_archive.html

Tehtiin tuossa päivällä siskon painostuksesta seitania. Siitä tuli oikein herkullista ja mureaa, kiitos Pekan vinkkien. Seitan on kyllä ihan huippua evästä, kun siitä saa niin monipuolisesti kaikkia lihamaisia ruokia. Seitanin paiskomiseen ja puristeluun saa myös purettua kaikki ylimääräiset antipatiat.

Perheen kesken joulupöydässä kuultua:

"Sinäkin tuommonen biojätteitten syöjä voisit ottaa näin juhannuksen kunniaksi muitakin ruokia!!"

t: mikä maa, mikä valuutta isä

Apuva, huomenna klo 11 starttaa lento kohti saapasjalkamaata!
Olen jo aikamoisissa lähtötohinoissa.

Mitkähän goottipopot sitä ottas mukaan, kun nuo lempparit tähtireikäkengät saattaa hajota milloin tahansa? Pitäskö ottaa tonnin painavat hieman pienet plattarit, metallilaattakengät, ankeat saappaat vai riskillä nuo mun lempparit? Päiväkengiksi otan mustat skeittikengät, kun siellä varmasti kävellään paljon. Viimeksi reissussa mulla oli kolmet kengät, joista kahdet olivat isot goottipopot. Silloin olikin kärsivä, mutta kärsivällinen miekkonen kantamassa mun kamalimpia taakkoja. Siihen lisäksi vielä omiansa. Enää ei ole "kantojuhtaa", joten joudun kaiken ihan itse kantamaan /:

Täytyy siis olla tarkempi sen suhteen mitä otan mukaan. Onkohan siellä kuinka lämmin? Täytyy selvittää kuukkelista. Passi, hammasharja, visa, kamera - siinäpä ne olennaisimmat.

Pelottaa italialaiset taskuvarkaat. Onneksi on olemassa kaulapussi, johon voi laittaa luottokortin ja henkkarit.

Odotan ennen kaikkea Firenzeä ja Roomaa. Hannibal-leffasta sain kipinän Firenzeen. Siinä leffassa kyseinen kaupunki näytti uskomattoman kiehtovalta. Eiköhän se ole sitä livenäkin...

Toivottavasti hajoamispisteessä oleva vanha ja raihnainen kamerani jaksaa vielä tämän reissun.

Tuli aika ahdistava olo, kun mietin kuinkakohan monta salakyttääjää minullakin on? On joitakin sellaisia, jotka käyvät aina katsomassa kaikki uudet kuvani ja lukevat tekstit, mutta heistä jää vierailijat kohtaan tiedot. Se on vähemmän häiritsevää, vaikka ihmetyttääkin miksei osa heistä ikinä kommentoi mitään? Itse yritän noin puolella kerroista kommentoida, jos löydän jotain mieltäni kutkuttavaa.

Eniten häiritsevät kaikki ne ihmiset joiden olemassa olosta en tiedä mitään. Enkä saa ehkä koskaan tietääkään. Ne jotka vierailevat näkymättöminä. He tietävät miltä näytän, osan siitä mistä pidän ja missä liikun. Ihan liikaa tietoa tuntemattomille. Aika creepyä. Heidän takiaan piilotin kaikki aiemmat albumini ja laitoin vain yhden uuden näkyviin. Jos tämä fiilis säilyy tämmöisenä, muut kuva-albumini näkyvät jatkossakin vain kavereilleni. Myös useiden kotisivujeni osoitteet piilotin. Voin kyllä niitä antaa, jos kysytään. Riippuu myös kuka kysyy.

Minua ei saa lukea ja katsoa kuin avointa kirjaa, ellei itse ole valmis avaamaan kirjaansa minulle!

Muutin viime lauantaina toverini Maijun kanssa kaksioon. Tästä syystä internettini on poikki noin kuukauden puoleenväliin. Sitten saan Soneran laajakaistan käyttööni. Pääsen nettiin muualla, eli lähinnä koulussa, kirjastoissa ja kuomasilla. En siis ole täällä nyt niin paljon kuin ennen ja ihan hyvä välillä vähän vieroittua.

Muuten menee olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvin. Uusi asunto on nätskä ja kaunistuu päivä päivältä. Eilen ostin Iskusta uuden hienon Passion-maton. Myös uuden kodin Kikilo-lamput ovat oikein näyttäviä.

Koulu on kohtuu jees ja töitä tuntuu olevan enemmän kuin jaksaisi tehdä. Tänään taas koulun jälkeen 8,15 tunniksi töihin. Varsinkin sunnuntaivuoroja on viimeaikoina riittänyt. Koputan puuta, jotta riittää jatkossakin :D

Marraskuun lopussa menen Italiaan viikoksi. Milano-Firence-Rooma olisi suunnitelmissa. Menopaluulennot maksoivat veroineen ja lisineen 130e. Ei paha. Saa suositella kohteita, jos on saapasjalkamaassa käynyt!

Aiheeseen sopivaa CMX-sanoitusta

"Jos meillä ei ole tarinaa
näemme vain tämän huoneen
jos meillä ei ole tarinaa
kaikki virtaa tiehensä:

ja eräänä aamuna
kukaan ei rakasta mitään
ei kuule puhetta tuulten
puiden haikeaa kuisketta

meidät huijattiin leikkiin
jossa voi vain hävitä

ja elämä jatkuu, loputtomasti
elämä jatkuu niinkuin sade
liian suuri loppuakseen
liian raskas jatkaakseen

jos meillä ei ole uskoa
joka nostaisi suureen työhön
niiden ihmeiden puolesta
joihin hulluuksissaan uskoo"

Arkangeli

"siinä unessa valvoin
ja minulla oli hopeinen haarniska
seisoin varjona vuorella
auringon kirkkaus otsallani

ja maa oli uusi ja valmis

siinä unessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee

ja maa oli vanha ja hauras

kivihuoneen lattialla
istuu nuori Aleksandra
keinuu hiljaa ees ja taas
suojaa käsin lintuaan
minä sanoin heille
tulkaa myöhemmin jos ollenkaan
minä sanoin heille
mitä kohta tulee olemaan

siinä unessa itkin
poltin maahan kaupungin
kuten minun käskettiin
kuten mittani määrää

ja maa oli uusi ja valmis

siinä unessa heräsin
näin luojani kasvoista kasvoihin
enkä laulanut enää
en enää nostanut päätäni

ja maa oli vanha ja hauras

suruhuoneen seinustalla
pölyttyvät kuvat nukkuu
katsoo hiljaa uniaan
muistamatta rakkaitaan
hän nousee päivemmällä
sukii käsin hiuksiaan
hän nousee päivemmällä
unohtamaan haamujaan"


2,6 vuotta kanssas sun ohi on ja minun täytyy etsiä uusi kotikolo.

Mun vippiaika loppui tuossa pari viikkoa sitten. Harmillista, että kaverilista hävisi sen myötä. Ilmeisesti myös kaikki huomiot katosivat. Ihkupoksin kuvatkin meni. Ei haluttaisi säätää kaikkea uudelleen sitten kun ne vipit seuraavan kerran tilaan :(

Lähinnä en tiedä kovin nopeasti milloin jollakin on uusia kuvia ja päivityksiä. No oppiipahan arvostamaan vippien olemassaoloa. Tilaan ne heti kunhan jaksan.

Yksityisviestejäkään ei voi lähettää. Voi voi elämän kankeus. Pikkuvikoja, sanoi sisilisko kun häntänsä menetti.

Hain viime AMK-yhteishaussa. Hirvittää ajatella mahdollista opiskelijaelämää. Miten siihen tottuu taloudellisesti, ettei voi enää matkustella kuin korkeintaan kerran vuodessa ulkomaille, ei voi syödä intialaisissa ravintoloissa juuri koskaan, suunnilleen kaikki vaatteet pitää taas haalia kirpputoreilta ja kavereilta, leffassa ei ole varaa käydä, erikoisoluet jäävät kauppaan, baareissa pitää ostaa halpoja juomia ja monet herkkujuustot jää väliin? Noin muunmuassa. Olen tottunut lievään ylelliseen elämään ja hirvittää tästä luopua. En ole viettänyt tällaista elämää kuin vasta vajaan vuoden. Sitä ennen olin aina vain köyhän lapsi kaukaa maalta kotoisin. Pitää palata siihen elämään. Onneksi sentään työelämä ja sen osalta tulevaisuus ei vaikuta niin mustalta opiskellessa kuin tehdässä epämotivoivaa inhaa työtä...

Olen täällä porukoilla Oulun Kaukovainiolla. Siemailen yhtä parhaus olutta, eli Mongozo-Bananaolutta. Värjäsin juuri äidin hiukset ja tienasin 50e. Ihan mainioita tuollaiset sivutienestit, sillä yritän haalia matkakassaa hienoisella epätoivon vimmalla. Mennään parin viikon päästä 13 päiväksi reilaamaan. Reittimme on Turusta laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Malmön kautta Kööpenhaminaan. Siellä viitisen tuntia ihmettelyä ja sitten pitkähkö junamatka Amsterdamiin. Damissa ollaan reilut neljä päivää. Matka jatkuu Saksan Leipzigiin. Siellä on maailman suurin goottifestivaali johon menemme toista kertaa. Leipzigin jälkeen olemme päivän Berliinissä. Sieltä sitten matkan uuvuttamina lennämme Suomeen.

Minulla on nyt matkakassassa vasta 300e. Siihen lisää tuo 50e. Onneksi omalta osaltani kaikki reililiput, hotellit, festarilippu yms isot jutut on maksettu. Maksamatta on Berliinin yhden yön majoitus (otetaan joku halpa hostelli), juna tai linja-autoliput Turkuun & Helsinkiin ja laivalippu Tukholmaan. Toivottavasti noihin ei mene kamalasti rahaa, kun on hieman ongelmia tuon rahoituksen kanssa. Tämä reissu tulee pikkuisen liian lähelle viime helmikuista Egyptin reissua. Ihan vasta olen saanut talouteni kuntoon edellisen reissun jäljiltä. Ainakin tästä opin sen, että puoli vuotta olisi hyvä olla reissujen välissä. Ehtisi säästää ja säätää paremmin. Nyt tässä välissä on vain reilut kaksi kuukautta... Säästötilille menee satanen kuussa ja tuossa ajassa sitä mammonaa ei pahemmin ehdi kertyä. Onneksi sentään on tuo Visakortti. Ilman sitä voisin olla aika hukassa.

Eilen oltiin siskojen ja Nonan ja Ramin kanssa HTS-nimisessä baarissa. Siellä keskusteltiin rahankäytön valinnoista. Henriikka (toinen siskoni) haluaa käyttää kaikki ylimääräiset rahansa materiaan. Johanna taas on enemmän minun kaltainen pallontallaajasielu. Molemmat siskoni ovat nyt minun tavoin töissä ja rahaa jää säästöön. Henriikka osti viime viikolla taulutelkkarin. Jope taitaa aloittaa säästämisen johonkin uuteen matkaan. Jos mulla ja O-P:lla ei olisi videotykkiä varmaan itsekin haluaisin jonkun hyvän leffankatselulaitteen, mutta kun sellainen jo löytyy voi enimmäkseen säästää matkusteluun. Toki materialla on puolensa. Materia säilyy usein pidempään kuin mitä itse säilyy. Muistot haalistuvat ja suurin osa niistä katoaa kokonaan. Itse olen kuluneen vuoden aikana törsännyt enemmän vaatteisiin kuin edellisten kahden vuoden aikana yhteensä. Osa noista vaatteita mitä hankin ovat kumminkin omalla tavallaan sijoituskohteita. Parhammillaan niistä voi saada jopa enemmän takaisin mitä maksoi. Tarkoitan nyt noita merkkivaatteita, eli jotain Libbyn, Danen ja Cyberdogin kuteita. Varsinkin jos jaksaa odottaa pari vuotta, kun tiettyjä malleja ei enää saa mistään. Sitten pistää myyntiin. En minä silti juuri mitään ole myymässä, ainakaan vielä.

Yksi ainoa toppi tuolla kaupan on: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=76421725

Huonekalut on varmaan eniten hyväksymäni materian muoto. Onneksi itse ei tarvi sellaisia juuri hankkia, sillä O-P:lla on jo kaikki tarpeellisimmat huonekalut laadukkaista materiaaleista. Silti kaikesta materian säilyvyydestä huolimatta minä olen enemmän elämysihminen ja hetkessä hiihtäjä, kuin tavaraa halajava hamsteri. Minä haluan nähdä, kokea, tuntea ja repiä kaiken olennaisen irti siitä mitä kaikkea maailma voi tarjota. Ei elämyksille voi määritellä hintaa. Jos ne meinaa unohtua on olemassa valokuvat joilla niitä kadonneita hetkiä saa takaisin mieleen. Minä rakastan niitä hetkiä kun voin vaipua ajatuksiini ja saada flashpack-muistoja menneistä hetkistä. Muistot ja niihin liittyvät kokemukset ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin minkään kauniin vaatteen hipeleminen ja päällä kantaminen.