Viime viikko vei nesteitä meistä ja lähipiiristä. Hikoilu alkaa helpottaa ja AC/DC:n levykin alkaa taas kuullostaa jo hyvältä. Hei, ei me kuoltukkaan!
Pakko tähän alkuun hehkuttaa, että AC/DC:n Highway to hell on yksi universumin kovimmista levyistä! Sen pitäisi löytyä joka ukon ja akan levyhyllystä tai -telineestä. No joo...
Allekirjoittaneen kohdalla uutta lukua aloitettiin kirjoittamaan keskiviikkona 25.7 aamulla noin kello 11.00, kun prämeän Volvon keula pilkisti kehä 3:n kurvista kohti Tamperetta. Päivällä treenit, illalla keikka. Tästä se lähtee.
Treeniksellä haisi se sama tuttu vanhaviina, home sekä mies kun astuttiin poikain kanssa sisään. Illan settiä väännettiin muutama tunti ja vettä juotiin suoraan pullosta. Tätä hieman oudoksuimme, koska olimme jo ennättäneet kyseisessä ympäristössä unohtaa kyseisen nesteen nauttimis tarkoituksen. Illan keikka kun oltiin päätetty soittaa nolla toleransilla alkoholin suhteen. Vitun hurjaa! MISS MONSTER TRUCK ENSIMMÄISTÄ KERTAA SELVINPÄIN TAMPEREELLA! :)
Kamat kasaan ja sitten alettiin miettiä miten vitussa ne saadaan music bar Amadeukseen. Taksilla? Ei oo rahhoo! No, Maken Mitsulla
Amadeuksen keikkaa kohti ilman bisseä! Täh?
No kyllä se sitten vituiksi meni 20 minsaa ennen keikan alkua. Kiitti vaan Nitrokissin Make kun tulit naureskelemaan meidän murjottamiselle! ...ja Jurri Juha laahusti tiskille.
Meitä ennen soitti tyttöbändi Dolly's Diamond Bra. Hitto ne on söpöjä ja hyviä soittamaan rokkia! Joka epeli menee nyt kuuntelee niitä vaikka my spacesta ja jatkaa sitten tän lukemista...
Amadeus ei ole mikään paras paikka soittaa rokkia kovaa ja ilkeästi, mutta pakkohan sitä oli koittaa! Meillä ei ollut oma miksaaja PlusMarkku messissä, joten saundeista ei uskaltanut veikata mitään. Eihän me keikan aikana sitten mitään kuultukkaan, mutta sika hauskaa oli ja hiki tuli. Jotkut jopa kovasti tuli kehumaan, olivat kai aika kännissä? Oli siellä setissä ne omat perus biisit ja pari coveria. Stoogesin I wanna be your dog taisi olla ekaa kertaa messissä kokonaisuudessaan ja se vedetiinkin aika reippaalla temmolla. Kattos kun ollaan reippaita poikia. Encorena tulla tupsahti Jefferson Airplanen White Rabbit. Kamat takaisin treenikselle ja Jallua naamaan. Kyllä meillä on järkevät leikit! Keikan jälkeen lähdettiin urpoilemaan Klubille Day Elevenin hassujen poikien kanssa. Ne tykkää kanssa hirveesti juoda viinaa. Baarin jälkeen ultimate maailmanloppu jatkot, jossakin Jannen kaverin luona jota kukaan ei tuntenut. Siellä oli varmaan tosi kliffaa vaikka muistot on vähissä.
Torstaina 26.7 piti tehdä sitä ja tätä, mutta mitään ei kai tehty. Wanhan Montun penkkejä tosin kulutettiin ja treenikämpällä käyiin kattelee Kuopio RockCockin setti listaa. Joo, joo näitä biisejä. Mitä vittua sinäkin siinä virnuilet. Suljettu tila. Pakokauhu. Hiki. Pois.
Perjantai 27.7 Treenikämpällä kello 11.30. Eihän siellä ketään ollut. Yllätys!
Vähän vaille 12.00 hampuuseja alkaa hiihtää kohti hikistä treenistä. J.P.P. Monki Makkonen (arvon herra rumputeknikkomme) tosin paistaa vielä himassa munakasta, joten tunti myöhässä autoja hakemaan. Kello 13.00 kamat autoihin, ukot plus akat perään ja suunnataan kohti Pirkkalaa hakemaan kuvajaamme. J.P.P. Monki Makkonen tosin eksyy tälläkin matkalla ja taas reilu puolituntia ihmetellään S-Marketin parkkipaikalla. Viimein keula kohti Kuopiota, tuota maata lentävien kalakukkojen.
Matka Kuopioon häkellyttää taas seuruettamme. HEIKKO HERMOISET HYPÄTKÄÄ SEURAAVAAN LUKUUN! Joimme matkalla mehua ja vissyä sekä kuvasimme tulevaa tajunnan räjäyttävää dokumenttiämme. Autossa haisi pahalta ja kenelläkään ei ollut juuri mitään sanottavaa. Kaarlo esitti iloksemme yhden paskaperse laulunsa. Hyvää shittiä!
Kuopioon saavuimme alkuillasta ihmettelemään erittäin skarppia olemustamme. Show time vasta puoliltaöin ja vesilinja jatkuu... Hitto, Gang bang Cafe unohti meiltä aiemmin talvella takavarikoidun varastetun leipäveitsen, joka on olennainen osa seuraleikkiämme Do the Tolonen. Pojat, ei näin! Jumala teidät armahtakoon! Soundcheck alkoi hieman ennen vuorokaudenvaihtumista, jota seurasi kovin intensiivisesti joku hevimies. Hän ei suostunut ymmärtämään millään soundcheckin ja gegen eroa. Eikä sitä hänelle viitsitty enempää sevittääkkään. Soundcheckin aikana monitorit sanoivat sopimuksen irti, joten lisää haastetta. Hyvä, hyvä. Mutta kyllä PlusMarkku ameriikansaundin vääntää vaikka vanhoista walkmaneista!
Keikka, kello 00.00. Energiaa pienellä lavalla! Alku keikkaa oli seuraamassa ihan mukavasti porukkaa, mutta siitä ne siten hävisivät ja jäljelle jäi vain kourallinen sitäkin parempaa yleisöä. Joku ihmeen Stam1na oli kai maksanut porukalle, että siirtyisivät heidän keikalle. Johan on!
Ajoittainen soiton epätarkkuus korvattiin sitäkin paremmalla energisyydellä. Nyt setti koostui toinen toistaan kovemmista stygeistä tuettuna Ramonesin Blitzkrieg Bopilla ja encoreksi yleisönpyynnöstä soitettiin taas tiiletrikkova White Rabbit. Keikasta erityiskiitos teknikoillemma Häppä Hannulle, J.P.P. Monki Makkoselle sekä the Fabulous65:n Deelle ja tietysti kaikille paikalla olleille! Niija PlusMarkulle, jolla on näemmä Ameriikka verissä!
Kamat autoon ja isojen poikien festivaalaus alkaakoon!
Tapamme nauttia kanssa ihmisten seurasta aiheutti kovasti hämmennystä ja herkimmät jopa saattoivat hieman närkästyä. Osa lähipiiristämmekin pakeni paikalta. Tuttuja tavattiin, jopa Nitrokiss oli päättänyt nauttia kansalaisluottamusta. Tapasimme ensikertaa myös keikkamyyjämme Jere Kosken (Sorry, mutta vittuakos siitä), jolle ropisi pointsit himaan Smack paidasta. Tapahtumia riitti lukemattomia ja kuka niitä nyt enää muistaa? Ehkä joku? Allekirjoittaneen mielenterveys ja häveliäisyys ei vielä riitä kaikkea muistelemaan (No, kiitokset Jorille ja Mikolle jostakin ja joillekuille muille myös, jos kokevat sen ansaitsevansa?). Seuruestamme onnistuttiin kadottamaan yksi lompakko, reppu ja järki. Jos joku niitä näkee, niin palauttakoon ensitilassa! Tämä saattaa jatkua eli ei...
Nyt jokainen on kai tahollaan ja keinoillaan kotiutunut? Aika hiljaista on nyt ollut jo pari päivää. Ei kai Tampereen virus ole purrut tähänkin bändiin? Ei vielä, näin helpolla ette meistä pääse! (Parane pian Pate, ryhdistäytykää lapset!). Soittakaa rakkaat veljet! Milloin taas leikitään?
Näin tiistaina Deikkareiden Jannen ja Kimmon telkkarissa ja alkoi taas pelottaa, suljin telkkarin.
Ja tämä ei taas liittynyt mihinkään mitenkään.
Pakkahuoneella tavataan!
Tico Rexx Neurotic
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (4)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)