`Aina uudestaan, tuun sulle kertomaan
Et kuinka masentaa ja maailma mua pelottaa
Sä joudut katsomaan ku kaivan maata jalkojeni alta
Et pysty pelastaan mua mun omalta maailmalta
Tuon kuopan pohjavesi mut murheisiin hukuttaa
Mun täytyy itse uskoo, omil käsil kurottaa
Ei kukaan voi nostaa mua ylös satuttamatta itseään
Mitään ei tapahdu itsestään