Jumissa Puumalassa :o (jatkoa Tytin päiväkirjalle)
Kun pippalot oli pippaloitu, oli Tytin ja Nooran aika soittaa kyyti kotiin. Noora soitti, ja puhelimesta kuului käsky "Odottakaa tienristeyksessä, minä käyn tuossa lähellä nopeasti kylässä". Tytti ja Noora olivat tietysti kilttejä tyttöjä ja odottelivat. Mutta puolenkaan tunnin päästä kyytiä ei vain kuulunut, ja koska tytöt olivat liian varautumattomia (pissiksiä) pukeakseen tarpeeksi vaatetta, heille alkoi tulla todella kylmä. Kylmä aiheutti ylihihhulointia, ja lopulta tytöt päättivät lähteä kävelemään jonnekkin. Niimpä tytöt vaelsivat pitkin Puumalan autioita katuja, ja löysivät linja-autokopin johon menivät istuskelemaan. Aika meni mukavasti hihhuloidessa. Noora yritti epätoivoisesti soittaa kyyditsijälle useita kertoja, mutta turhaan, äiti ei vastannut. :(
Tytöt istuskelivat aikansa kunnes heille tuli jälleen niin kylmä että oli pakko tehdä tilanteelle jotakin. Tytti keksi ottaa selville minne Nooran äiti oli mennyt, ja onnistuikin! Ehkä... Odottaminen lähes 1,5 tunnin jälkeen alkoi käydä sietämättömäksi ja tytöt alkoivat marssia määrätietoisesti kohti taloa jossa kyyditsijän PITÄISI olla kylässä. He kävelivät ja kävelivät ja kävelivät ja vihdoin tämä etsitty talo häämötti mäen päällä ja Noora oivalsi että heidän autonsa totta tosiaan oli sen pihalla.
Hallelujah! Tytti ja Noora eivät kuolleetkaan Puumalan pelottaville bulevardeille<3