Vanha mielenhallinta-temppu nousi itsekseen päähän kun verenpaine alkoi saavuttaa huippuaan odottaessani että esiinnyn lyhyesti TV:ssä ja sanon jotain tyhjäpäistä. Niin kuin varjot voivat olla olemassa vain jos on valoa, ja valo vain jos on varjoja, tästäkin irti pääseminen on symmetristä. Jos en tahdo hävetä typerää tv-esiintymistä, riittää etten tavoittele ylpeyttä.
Ja niin kuin valaistuksen poistuessa varjoja ei enää näe (pimeässä ei minkään pinnan valaistus eroa merkittävästi), tajusin että kaikki tämä stressi on sitä että minulla on noussut huomio päähän. Jos pidän erityisen hienona jotain mitä olen tehnyt ja olen ylpeä, täytyy sille löytyä vastapainoksi jotain mistä en pidä tai se on merkityksetön. Jos projektoin sen muihin, olen narsisti. Jos projektoin sen itseeni, olen bipolaarinen. Toteanpa siis vain että jotain asioita on tullut tehtyä, ja ne on tehty asioiden itsensä takia eikä sen takia että ne olisivat hienoja asioita. Tai ehkä suostuin siihen tv-kuvaukseen koska kuvittelin että se olisi hienoa ja sitten pelkään ettei ollutkaan? No, evvk ja plop. Asenteen korjaaminen poisti stressin, joskin herätti joitain kysymyksiä itsestäni.
Menenpä siis syömään mcdonaldsiin rasvaiset ranskalaiset ja annan muiden hajota.