IRC-Galleria

Miksi minä aina yritän täyttää ihmisten vaatimukset?Miksi yritän niin kovasti olla sellainen kuin pitäisi olla..Se kuluttaa ja vaivaa..sattuu kun tietää ettei pysty olemaan mitään..ei lähellekkään sitä mitä toinen tahtoisi..Pienet saavuttamatta jääneet asiatkin nakertavat sisällä ja lopuksi lohkaisevat suuren palasen..Suurin ristiriita on kai se että kun tietää ja tuntee sen mitä toinen tahtoo,vaikka niitä ei koskaan ääneen sanottaisikaan,ja tietää myös sen ettei edes tahdo vastata tätä kuvaa..Kuka minä olen? Kuka minä itse todella olisin tai tulisin olemaan?Millainen tahdon olla ja miksi..huoh..kun tietäisikin..vai tiedänköhän jo..haluanko vain siirtää oman minäkuvan syrjään ja tuoda toisen ihanteen heijastuksen eteen..piiloutua sen taakse..

Oot yhdessä hetkessä maailman ihanin ihminen ja yhtäkkiä käännätkin kelkkas ja ootkin vittumaisin..mikä perkele sinä oikeasti oot..huoh..

Miten sitä oppii joskus..voi että..tiedä mitä sanoa mitä tehdä..mikä on oikein mikä taas satuttaa..mikä repii riekaleiksi ja polttaa..lakaisee tuhkat maton alle ja talloo..en tiedä en tiedä opinko koskaan vai onko helpompi todellakin vain luovuttaa..voi olla että se antais mahdollisuuden pelastua edes muutamalta kyyneleeltä..siis jos lopettais vaan tuon ikuisen taistelun kyyneliä ja tunteita vastaan..jollain tapaa ne kuitenkin tulee ulos..mielummin sillä hetkellä kun ovat tullakseen kun sitten vuosien päästä..

Joskus tunnen olevani kuin piikkisika märällä maalla,mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin..

joo..on se kummallista miten ihminen voi jäädä koukkuun niin erilaisiin asioihin..ja mie oon koukuttanu itteni tuskaan..alitajuntaisesti..Osaisinko minä kuvitellakkaan päivää ilman kipua kyyneliä ja verisiä tahroja synkissä sieluni sopukoissa..En..Tahtoisinko edes..En..

Ehkä turtumus on parempi kuin loputon taistelu jostain hyvästä mitä ei olekaan..

ja kyllä,Olen todellakin juuri se,Vittumainen ja välinpitämätön akka..Ihminen jonka sanat ja tunteet on pelkkää ilmaa..ihminen jonka jokainen sana on vain täyttä sontaa..ihminen joka ei välitä kestään ei mistään..ihminen joka pyörii vain oman napansa ympärillä..Te todellakin TUNNETTE minut,tunnette niin perkeleen hyvin..Kyynel sille..Kyynel kaikelle..Kyynel väärinymmärretylle..Kyynel teille kaikille..Kyynel kuolleelle rakkaudelle,pettymyksien sarjalle ja Kyynel huomisen huolille,menetetylle tulevaisuudelle..

joo`o..enpäs tiedä..yhtä aaltoilua tämä elämä..joka kerta kun aikoo antaa periksi ja luulee että elämä vois helpottaa tulee tilanne ja hermot kiristyy taas..ei mitään järkeä edes yrittää olla rentona tai yrittää pitää hauskaa kun tietää että arki tulee vastaan aina ja todellisuus avautuu eteen..kun vain oppisi miten ei tarvitse tuntea mitään..tai murehtia..tai ressata muidenkin elämästä ja ongelmista ja pahasta olosta koska itselläkään ei ole kaikki asiat taas ajantasalla tai ymmärrettävässä muodossa..hirmu hankala pallotella vihamiesten ja ystävien välillä kun tietää tilanteiden olevan niin räjähdysherkkiä..





PINNAN ALLA TODELLAKIN KYTEE..

kaksnaamaset paskat painukoot jokeen..En tarvi sellaisia lähelleni..

Enkä tarvi muutakaan lisäpaskaa tähän hetkeen..Ihmiset on niin Vitun vaikeita..
Tee mitä vaan ja silti aina teet väärin..Oli se sitten parhaaksi toiselle tai itselle..

Koska loppuu tämä miettiminen ja ongelmien ratkominen hiljaa ja yksin pään sisällä..Ottaa voimille ja masentaa..masentaa niin paljon vaikka kuinka yrittää itseään piristää ja vakuuttaa kuinka mikään ei ole huonosti..Huoh,minä niin toivoisin jo loppua tälle ololle..ja kivulle..loppua vieriville kyynelille..Loppua kaikelle..päästäkää mut pois..

Miksi mie taas sotkin asiat..oonko minä niin epävarma kaikesta..miksi en voi vaan olla ja mennä muiden mukana..miksi miun pittää aina ajatella niin paljo asioita..Ahdistan itteni omilla ajatuksilla nurkkaan ja lopuksi romahdan..Onko Tässä mitään järkeä?Miksi minä kiusaan itteäni..Kun voisin kuitenkin vain antaa olla ja antaa myös asioiden edetä niin kuin ne etenevät..Miksi pitää aina vaatia iteltä asioita joihin ei välttämättä kuitenkaan pysty..Ja onko sillä mitään merkitystä sillä ihminen pitäisi hyväksyä sellaisenaan,omana itsenään..Miksi minä silti tahon yrittää olla niin täydellinen..toisten vaatimusten mukainen..antaa kaikkeni..kun kuitenkin tiedän että minullakin on omat rajansa..Ihan oikeasti..minoon ihan mukava jos ihmiset ei vaan aina tulis ennakkoasenteineen tuomitsemaan mua..anteeksi..