Elän elämää jossa mikään ei oo aitoo, kulissien ja näyttelijöiden tunnistaminen ei vaadi paljoo taitoo.
Kuljen kadul sateessa vain puhdistu en pimeydestä,
Kuulen viisait sanoja vaan pois en pääs friikkeydestä.
Ei ne tajuu tai sit ei jaks sympatiaa pedolle antaa.
Koko ikäni tuun pedon kirousta kantaan.
Kylmettynyt sydän, kuollut sielu, Korruptoitunut
aura ja kuoleman katku.
Ihmiset mua pelkää, kadulla väistää.
Pitkään tuijottaa, ei silmiä irti saa.
Ei maailma oo nähny mua kummempaa.
Vaan koitan vastaan taistella sen sisälläni pitää,
Jos se vallan saa ei jäjellä mitään.