IRC-Galleria

They howl in the night,
They are the children of the damned.
Cursed to live in darkness,
With a soul and a heart of ice.
Heart of ice.....
As nightfall sets in, they crawl out from their caves.
Where they been hiding from the sunlight rays,
Until the moon calls out their names.

The endless search for fresh blood.

The never-ending hunger, burns their inside.
Like a flame from hell, never easing pain.
They are the living shadows, cursed to live in black.
You can see the reflection of the moon, in their empty eyes.

Look deep in their eyes, as the burning flames of hell arise.
Burning in their empty souls.

They move in the night, like a pack of wolves.
Hunting down their victims, there is no escape.
As nightfall sets in, they crawl out from their caves.
Where they been hiding from the sunlight rays,
Until the moon calls out their names.
The never-ending hunger, burns their inside.
Like a flame from hell, never easing pain.

They howl in the night,
They are the children of the damned.
Cursed to live in darkness,
With a soul and a heart of ice.

One might see in Mina
My disease
But it is She who has infected me
For all eternity...

As the sun slips the tearaway stars
Into the scented scheme of night
I kissed her mouth like a dark red rose
Set upon a marbled dream of white
So pure of thought like a Vestal statue
Jewelled with a God-lent grace
I was close to coming when She bid adieu
Fuelled by the heartache rent upon her face there

Oh Mina, obscener
Thoughts obsess my days
Oh Mina, obscener
Thoughts possess me
That I must now obey

They say the darkest hour
Is that before the dawn
When nothing in one's power
Can dissipate the great forlorn
Shadows of fire that haunt me
Like risen whispers of her name
For dawn is a dusk
Wherein needs must
Erupt from the grave, aflame

Written in the dead of night
And riding on the burning wind
Smitten by her read delight
My words alight like leaves of sin

Stepping through a mirror
The princess of the emerald glass
Brought me one step nearer
Love's infernal past...

They say Hell hath no furies
Like a woman scorned by life
When the Heavenly Judge and juries
Participate to chain this wife
With forced virtues, Her secret needs
Drew on my foreign blood
On warm wet nights, with storm-wracked bites
I gave her Eden after the flood

Written in the dead of night
And riding on the burning wind
Smitten by her red delight
My words alight like leaves of sin

Verona, Marishka, Aleera
Brides of old and goddesses all
Forgive my wishes to be always near her
Forever or whenever seas recall

This Aphrodite from my embrace
For as Mars (whom her lips placate)
I tore these shores with wars of hatred
Before our Paris set his fate
In Helen, one might find mistake
In winning tragedy
For all eternity...

I am still lovesick for Mina
I am still so lovesick for her

We rise with the sun in the underworld
We suffer from a graveless name
We prise wide lids
And wounds with lips curled
Over teeth that have tasted shame

Cemetary and sundown

Against the flora of nightfall
We gather like the fauna of war
To curse Aurora so spiteful
With her stake in the coming of dawn
To conjure forth the past
Those heady night of pain resplendent
In the service of the Goddess of Death
When her sheets ran royalty red

Moons lengthen our crypt kept silhouettes
Shadows dance, eyes flicker in descent
Unveil the greed, our needs are bitter, spent
On upturned mouths and haunts of wickedness

We walk this Eden, a secret
Faces hidden under Leonine pride
In dusk's embrace
We find it hard to keep it
when blood and lust and waking worlds collide
Too long have we skulked like drifters
In the cities of the neon sun
Vagabond dogs and graveyard shifters
Mona Lisas where the paint has run
I miss our glorious past
Our nightly flights on fear dependent
Like phantoms in the caves for Miss Christine
When the song bird broke her neck

Wolves howl their foghound serenades
Churches arch their backs with balustrades
Praise be to the shedding of masquerades
when we hunt these vestal vermin unafraid
Of the covenant made.....

Draw the blinds on the floors of raw meat
There is murder in the thirst

Rich red vascular tapestries
Hung in gilded frames of nuns asleep
In dreams where themes of hestiality
are a blessing on their Sunday sheep

Sermons hang a black gown
Over cemetery and sundown

Now the clock is harrying midnight
and the ghost of yet to come
Will she show rewrites of dark delight
Over the sewers we've overrun?
I see a winter palace
Cut diamonds at a porcelain neck
When Swan Lake crushed poor sanity's spirit
As I threw to it bled

We rise with the sun in the underworld
We suffer from a graveless name
We prise wide lids
And wounds with lips curled
Over teeth that have tasted shame

We walk this Eden, a secret
Faces hidden under Leonine pride
In dusk's embrace
We find it hard to keep it
When blood and lust and waking world collide

sauna open air sinne vois joo \o/

valmisruokaa \o/

Hear those whispers from above
our bell has begin to toll
creed has twisted in our sanity
we all shall bury ourselfs in the sand of lies

seeds of emptiness we are
so mortal souls we are
see now what we have become
hope that we won't live forever

silence is here to stay
but that's what we need in our impurity
we are welcome to end
this is the sign for humanity

The end!
The end!

Kylmää hohtaa kasvosi, jäädytettyinä tunteesi
silmäsi hohtaa kylmää heijastaa paljastaa tuskaa
täytyi omata voimaa oli turhaa kysyä hintaa
sokaistuneena vallasta ei saa katsoa taaksensa,
ei saa katsoa taaksensa

Tahdot vain omata valtaa, et vihata saa et rakastaa
ei koskaan itkua ei naurua
tahdon sun kyyneleitä sydämmessäs kuulet pienen lapsen
itkevän joka tahtoo löytää ystävän

Sielun huuto ei vaikuta täytyy pysyä vahvana
tuskaa ei saa paljastaa se täytyy piilottaa
käytäväsi on kapea kun edelläsi kulkee ongelma
kysymys on vain ajasta koska seinä on vastassa
koska seinä on vastassa

Tahdot vain omata valtaa, et vihata saa et rakastaa
ei koskaan itkua ei naurua
tahdon sun kyyneleitä sydämmessäs kuulet pienen lapsen
itkevän joka tahtoo löytää ystävän

Tahdot vain omata valtaa, et vihata saa et rakastaa
ei koskaan itkua ei naurua
tahdon sun kyyneleitä sydämmessäs kuulet pienen lapsen
itkevän joka tahtoo löytää ystävän

parempi ajatella negatiivisesti

Mä elän unelmaa
vaikkei sitä aina uskoiskaan
Niin moni tuomitsee
Niin moni selkää puukottaa

Mut on jyvät jo eroteltu akanoista
On ystävät tunnettu
ja ne nimet ikihonkiin hakattu

Neljä miestä lavalla
neljän miehen tavalla
Takoo soitintansa,
antaa kaikkensa

Tätä minä tahdon
näin sen on oltava
Vaikka olis takahuone, komero
ja puolityhjänä kapakka

kertosäe:
Sä voit mukana hoilata
voit reilusti inhota
Tää on meidän totuutta
tää on rujoa taidetta

Sä voit mukana tanssia
voit suoraan vihata
Tää on meidän totuutta
tää on rujoa taidetta


Sade bussin ikkunaa hakkaa
taas johonkin matkataan
Kyllä se aikanaan lakkaa
ja kuivuu, me jatketaan

Välillä aivan mahtavaa
välillä kaikki vastustaa
Mä tahdon täällä kailottaa
muut saa ne hillot tallettaa

kertosäe (3x)

Niinpä niin, me sitten päätettiin:
tie haarautui, eri suuntiin talsittiin.
Juoksin niin lujaa pimettoihin kadoten,
paikalle jossa voisin istua hiljaa
maailmalle huutaen.
No, kyllä lahjakkuutta löytyy,
kun pitää murjottaa.
Ettiä perimmäinen nurkka
ja synkkänä jurottaa.
Nyt hyvällä tekosyyllä saa kumota
poppanaa ja muuta skeidaa litratolkulla!

Susta jäi vain vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.
Vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.

No tietäspä se setä tai täti kiinalainen,
joka tänkin sekundan kokosi näpertäen,
että pohjolassa joku jurpo hiljaa huokaisten
iskee sillä kipinää ikäväänsä itkien.

Susta jäi vain vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.
Vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.

Vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.
Vanha kulunu sytkäri,
joka unohtu mun autooni.
Paska kulunu sytkäri,
joka ei tosiaan edes toimi.