IRC-Galleria

Voi vittujen kevät

Viha hiljaa yön varjoissa
Liukuvi aavekuvina sydämmeesi
Kulkee ääneti kaaoksesta
Yön sinisen syvyyden yli

Viha verestä – Verestä maa
Maasta voima – Voimasta viha

Tunnetko vihan
Hän on suuri ja väkevä
Salaa puristaa kätesi nyrkkiin
Tunnetko vihan
Hän liekin lailla polttaa sisimpääsi

Hän antaa kaiken mitä tarvitsette
Avaimet kuoleman maahan
Ja työntää portista sisään
Kun epäröit vielä

Hän antaa tuhat lupausta
Jotka kaikki ovat tyhjiä
Käärmeen lailla kuiskii
Korvaan heikon seuraajan

Hän on voima niille jotka hallitsevan
Pelko niille joita hallitaan
Viha verestä, verestä maa
Maasta peto, pedosta voima

Ei makua jonka elävä maistaa
Ei tuskaa jota elävä tuntee
Syöpäläiset ihollani
Ryömivät pois kuten nahkani

Kuten maan muta ja multa
Kieleni suussasi välkehtii
Kienaten madot ryömivät sisääsi
Häiritsevällä väkivallan vääryydellä

Suutele rummista – Sappinesteistä ja kylmää
Suutele ruumista – Elämästä karkotettua
Suutele ruumista – Sappinesteistä ja kylmää
Suutele ruumista – Tunteista irrotettua

Synti olen ollut ja
Jumalanpilkaksi olen tullut
Tunne sanoinkuvaamaton
Kuten helvetit joista olen tullut

Syvimmässä kuiluista;
Pimeimmässä onkaloista
Kasvavat mustimmat kukat
Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä
Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista
Mustimmassa sydämmista
Kasvaa uusi, syvempi suru
Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut
Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani
Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun
Kutsuvat mukaansa
Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta
En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa
Olen yläpuollella kiuun ja pelon
Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen
Uusi järjestys nousee tuhkasta
Uusi maailma, uusi jumala
Kuningas saatana!

Näinä vuoden harmaina hetkinä
tunnen oloni entiseksi,
kuin joskus mielessäni takaa vuosien,
takaa tuhannen syksyn ja talven.

Ja yhä sama lohduton
talvitaivas on ylläni.
Yhä tunnen hengityksen,
vanhan metsän havinan.

Ihmislihan syövereissä
kytee ikuinen ahdistus,
ja missä en ole yksin,
missä hengittää ihminen
on kaikki saastunut,
kaikki palanut
Jumalan rakkaudesta
ainoaan äpäräpoikaansa.

Kylmä talventuuli hyytää
veren kristittyjen suonissa,
ja pelko jäytää syvemmällä
ihmislihan suojissa.

Ja pian on hautajaisyö,
vanhan ja verisen tavan noituma.
Niin hekin saavat tietää,
tuntea muistoni julman loiston.

huomenna lutakkoo ja ylihuomenna (Y)

väkivalta toimii ainakin patterin kanssa \o/

voi että ku naapuri osaa laulaa vai oliko se sittenkin kiimanen kissa

jumalauta ku termostaatin tuo kyrvännuppi päätti hajota käsii ja ei tässä muuta ku paistuu