Hitsit, mää en oo nähny ilonaa kuuteen tuntiin, ja on jo iso ikävä. Kattelin tässä vanhempia kuvia hänestä ja mietin pikkukaveria touhuamassa iloisena tänä aamuna... Ilona on ollut viime aikoina jotenkin erityisen ihanana, naureskellut, päästellyt pusuääniä ja tullut halailemaan. Melkeen tässä toivoo, että jäisi toviksi työttömäksi, että pääsisi pikkuisen kanssa koti-iseilemään.
(Eilen käytiin muuten vesiliukumäessä ilonan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä!)