IRC-Galleria

Karavaanarit, nuo jättikokoisten sokeripalojen imitaatioiden hinaajat! Nuo teiden ritarit, ritarittaret ja ritalinit. Nuo kaikkien kaverit! Rakastaahan niitä pitäisi, mutta kun minä nyt vain vihaan niitä niin paljon.
Teksti perustuu tämän kesän aikana koettuun: Olemme ajaneet autolla 2400 km, pitkin poikin Suomi-neitoa. Matkan varrelle on sattunut varsin monta valkoista kuutiota, perässä luikertavine jonoineen. Vauhtia tasaiset 80km/h, paitsi ohituskaistojen kohdalla 100-115km/h. Yhden kun ohitat, niin toinen odottaa jo horisontissa jonottajiaan.
Karavaanareilla on jännä mentaliteetti: Ollaan tien käyttäjiä, joten ajetaan niinkuin muutkin: aina pääteitä sekä moottoriteitä ja ennen kaikkea keskiviivan lähellä. Ohittamaan jos lähdet, joudut koukkaamaan vastaantulijoiden kaistalle,että ylipäätään näet ohi; nuo jäähallin kokoiset kantikkaat dinosauruksen munat kun täyttävät valtaosan kaistastaan. Myös ohittaessa karavaanari pitää tiukasti kiinni lebensraumistaan ja ei missään tapauksessa poikkeuta ajolinjaansa irti keskiviivasta. Yhden kerran koko kesän aikana karavaanari on ajanut piennarlevikettä pitkin ja päästänyt takana olevan jonon ohi siten, että ehdin moisen tapahtuman nähdä. Sekin johtui siitä, että hän meinasi kääntyä väärästä risteyksestä, oli ryhmittynyt pientareelle, eikä enää uskaltanut hypätä suoraan ohi ajajien eteen.

Noh, vielä kuukausi-pari, niin noiden määrä vähenee taas. Seuraaviin suviseuroihin asti.