Tahkon maastopyöräilymarathon alkaa mun osaltani 26 tunnin ja 40 minuutin päästä. Hirveää hiilihydraattitankkausta on tullut harrastettua, mutta nyt on pari päivää ollut uusi olotila: lievä pelko. Joka vuosi sen vain muistaa paremmin, kuinka pahoja pahimmat paikat on, ja kuinka varma siitä on ollut, että kohta pannuttaa ja kuorii naamansa puun taikka kiven kylkeen. Kertaakaan en toisaalta ole kaatunut (ainakaan pahemmin).
Anyvays, huomenna taas sattuu. Jos ei muualle, niin ainakin perseeseen ja jalkoihin. Mutta jälikäteen tuleva hyvä fiilis kyllä kompensoi kaiken tämän.
Viime vuonna 4:54, vieläköhän pysyisi alle viiden tunnin?