IRC-Galleria

Olen tässä viime aikoina miettinyt kovasti elämää. Ihan vain siltä kannalta, mitä tällä tekee. Moni näkee elämänsä suorituksena: paljonko tienaan ennen eläkeikää? Paljonko kerään arvostusta työurallani? Mitä saan suoritettua?
Yhä useammin alkaa vaikuttaa siltä, että ihmisten elämä on suorittamista. Edetään jotain tavoitetta kohti, jonka jälkeen asetetaan toinen tavoite ja niin edelleen. Ja seuraavan tavoitteen jälkeen uskotaan, että ollaan onnellisempia. Entäpä jos yrittäisi elää niin, että on juuri nyt onnellinen? Totta, en tienaa enempää kuin haudankaivaja, en asu kuin rivitalossa ja autoni on neljätoista vuotta vanha. Toisaalta, minulla on perhe, jolle minulla on aikaa ja jota minä rakastan ja jolta minä saan vastarakkautta. Minulla on harrastuksia, joista pidän ja joita voin harrastaa silloin kuin haluan. Minulla on ystäviä, jotka ovat ystäviäni siksi, että minä olen minä. Minulla ei ole helikopterikyytiä laskettelukeskuksesta hotellille, mutta minulla on päivittäin aikaa höpöttää lapselleni hänen ollessa hereillä ja nauraessa minulle. Minulla ei ole uutta nopeaa autoa, mutta minulla on aikaa harrastaa tilannekomiikkaa ystävieni kanssa.

Miksi nämä raha-asioista puhumiset? Olen tuossa jokin tovi sitten todennut, että mitä enemmän ihminen panostaa tienaamiseen, sitä tyytymättömämpi hän on ja sitä enemmän hänellä on tarvetta saada lisää rahaa. Lisäksi tiedostan hyvin, että täysillä opiskeluihin panostamalla olisin tällä hetkellä paljon paremmin tienaavassa asemassa, mutta en olisi tavannut Katria enkä ystävystynyt niin monen ihmisen kanssa kuin nyt. Voiko sen arvoa mitata rahassa? Mielestäni ei voi.

Entäpä sitten uskominen? Usko siihen, että tekemällä niinkuin uskonnossasi käsketään, saavutat ikuisen elämän? Itse uskon, että kohtelemalla ihmisiä asiallisesti tulet myös itse kohdelluksi siten, että sinun on hyvä olla. Jos oletetaan, että jumala olisi kaikkivoipa ja kaiken tietävä sekä äärimmäisen hyvä, niin miksi hän puskisi kaikki, jotka eivät hänen nimeään julista suoraan helvettiin? Eikös se ole lähinnä sadistisuuteen taipuvaisten ihmisten ajatuksia? Jos et ajattele niinkuin minä, tulet kidutetuksi ikuisesti?
Ja ylipäätään, mihin tarvitaan jumalaa, jos ihmiset muuten päättäisivät pitää huolta toisistaan? Ihan vain siksi, että itsekin haluavat tulla kohdelluksi hyvin?

Toki näkemys siitä, että ikuista elämää ei ole ja niin edespäin voi olla ikävä ajatus. Siis se, että kaikilla on vain yksi yritys elää. Itselle rakkaat ihmiset, jotka ovat kuolleet, ovat kokonaan pois. Toisaalta, hekin ovat saaneet elää, kokea iloa ja tunteita ja mahdollisesti lisääntyä ja saaneet siten pienen palan itseään laitettua mukaan elämän virtaan; uutena elämänä ja omien arvojen siirtymisenä ainakin osittain eteenpäin.
Ennen kaikkea näkemys oman elämän ainutlaatuisuudesta ajaa juurikin jo alussa puhumaani, siihen, että miksi tähdätä kaikkea elämässään tulevaisuudessa saavutettavaan onneen, kun onnea voi kokea myös tässä ja nyt? Pienistä hyvistä hetkistä kun usein kertyy isompi kasa iloa kuin yhdestä suuresta kokemuksesta.

Jatkan ja muokkaan tätä ehkä joskus. Olen nyt nauttinut pari lasillista, eikä teksti ole varmastikaan kovin hääviä.

Perustinpa tuossa yhteisön: Face your fear - Fear your face
Ihan vain hassunhauskan lauseparin pohjalta. Muistuttamaan elämän reaaliteeteista, itsensä voittaminen ja vammautuminen kun joskus kulkevat käsi kädessä. Ei mitään sen syvempää ajatusta pohjalla, liittykää jos haluatte.

Tuossa tomaattikastiketta illan ratoksi puuhatessa päätin olla siisti ja taitella metallipurkit sisäkkäin. Purkista piti toki ottaa kansi irti ja taittaa se kaksin kerroin, että mahtuu sisemmän purkin sisään. Päätin olla sotkematta käsiäni liikaa ja yritin taittaa sen yhdellä kädellä. Kansi ja siinä olleet tomaattimurskan jämät lipesi tietty sormista ja niinpä sitä saatanan murskaa oli vaatteilla, seinässä, pöydällä ja lattialla. Vasemman käden sormet olivat sentään puhtaina. Sehän oli tavoitteeni <3.

Oletko koskaan aivastanut silmät auki? Mitä silloin tapahtuu? Miksi silmät menevät aina kiinni aivastaessa? Pullahtaisivatko ne muuten päästä?

Edit: Kokeilin pitää sormillani luomia auki aivastaessa. Ei edes sattunut. Hö.

Karavaanarit, nuo jättikokoisten sokeripalojen imitaatioiden hinaajat! Nuo teiden ritarit, ritarittaret ja ritalinit. Nuo kaikkien kaverit! Rakastaahan niitä pitäisi, mutta kun minä nyt vain vihaan niitä niin paljon.
Teksti perustuu tämän kesän aikana koettuun: Olemme ajaneet autolla 2400 km, pitkin poikin Suomi-neitoa. Matkan varrelle on sattunut varsin monta valkoista kuutiota, perässä luikertavine jonoineen. Vauhtia tasaiset 80km/h, paitsi ohituskaistojen kohdalla 100-115km/h. Yhden kun ohitat, niin toinen odottaa jo horisontissa jonottajiaan.
Karavaanareilla on jännä mentaliteetti: Ollaan tien käyttäjiä, joten ajetaan niinkuin muutkin: aina pääteitä sekä moottoriteitä ja ennen kaikkea keskiviivan lähellä. Ohittamaan jos lähdet, joudut koukkaamaan vastaantulijoiden kaistalle,että ylipäätään näet ohi; nuo jäähallin kokoiset kantikkaat dinosauruksen munat kun täyttävät valtaosan kaistastaan. Myös ohittaessa karavaanari pitää tiukasti kiinni lebensraumistaan ja ei missään tapauksessa poikkeuta ajolinjaansa irti keskiviivasta. Yhden kerran koko kesän aikana karavaanari on ajanut piennarlevikettä pitkin ja päästänyt takana olevan jonon ohi siten, että ehdin moisen tapahtuman nähdä. Sekin johtui siitä, että hän meinasi kääntyä väärästä risteyksestä, oli ryhmittynyt pientareelle, eikä enää uskaltanut hypätä suoraan ohi ajajien eteen.

Noh, vielä kuukausi-pari, niin noiden määrä vähenee taas. Seuraaviin suviseuroihin asti.

Hassu tapaus tuossa toissapäivänä:
Kävin illalla tsekkaamassa, että onko ulko-ovi lukossa. Samalla laitoin eteisen vaatekomeron liukuoven kiinni. Oven kolahtaessa jokin musta pötkylä jäi yläreunan ja kiskon väliin roikkumaan. Katsoin, että tiivisteen palanen olisi irronnut, ja poimin sen käteeni. Sehän perkele alkoi mönkiä ja vääntelehtiä kämmenellä! Toukkahan se tietenkin oli, sentin paksu ja kuusi pitkä, punamusta ja komeet leuat. Oli kait kulkeutunut kypärässä sinne kaappiin.
Taitaa olla perusinhimillinen reaktio päästää karjaisu, kun pimeässä saa jotain tuommoista näppeihinsä epähuomiossa. Katri ei halunnut pidellä sitä, vaikka se oli loppupeleissä ihan söpö. Ihme homma.

Mikähän ihme siinä on, että aina fillarilla ajellessa tulee kaikenlaista riimiä mieleen? Töihin ajaessa aamulla keksin oikein hyvän angstaavia runopoikia pilkkaavan kolmerivisen, mutta kun pääsin koneen ääreen, se oli täysin unohtunut. Niinkuin edelleenkin. Pitäisi melkein käyttää kännykän nauhoitustoimintoa, kun tulee jotain tuollaisia mieleen. Unohtuvat nääs melkein aina.

TEHTÄVÄNANTO: Vastaan alla oleviin kysymyksiin. Tämän jälkeen valitsen seuraavat kolme ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (Vastaamaan samoihin kysymyksiin perässä omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä merkinnästä.


- Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi: Oxybown caprit.

- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: En varsinaisesti. Kuviksenope oli ihan hottinen.

- Lempieläin: Puput ja delfiinit.

- Kuka on paras ystäväsi: Katri.

- Kenelle soitit viimeksi: Katrille.

- Oletko koskaan hakannut ketään: Lyönyt toki, mutten hakannut.

- Vietätkö paljon aikaa internetissä: Liikaa.

- Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut: Ulospäinsuuntautunut.

- Vihaatko koulua: En.

- Onko sinulla sosiaalista elämää: Nykyisin vähemmän.

- Asutko vielä vanhempiesi luona: En.

- Jos et, kuinka vanhana muutit pois: 19-vuotiaana.

- Onko sinulla mukavat vanhemmat: Ihan mukavat.

- Luotatko helposti ihmisiin: Välillä liikaakin.

- Oletko koskaan valehdellut parhaalle ystävällesi: Hyvin harvoin.

- Onko sinulla salaisuuksia jotka saattaisivat järkyttää muita ihmisiä: On.

- Pidätkö tanssimisesta: Sopivan musiikin kanssa.

- Oletko koskaan käynyt ulkomailla: Olen.

- Haluatko lähteä kotikaupungistasi: En.

- Oletko hemmoteltu: En.

- Juotko paljon vettä: pari litraa päivässä.

- Juotko paljon muuta: vissyä, maitoa ja kahvia

- Mitä hammastahnaa käytät: pepsodenttiä.

- Onko sinulla kännykkää: Jep.

- Jos on, niin minkä merkkinen: Nokia

- Ketä ihmistä arvostat: Katria, siskojani ja paria fiksumpaa kaveriani.

- Onko sinulla rusketusta: nyt on.

- Ärsyynnytkö helposti: harvoin.

-Oletko koskaan karannut: kerran.

- Haaveiletko paljon: Juu.

- Onko sinulla paljon exiä: Ei.

- Höpötätkö paljon: usein

- Millaisen tatuoinnin haluaisit: Sydämeni päälle Ilonan nimen.

- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: Katri sanoi minua ihanan helläksi Ilonaa käsitellessäni.

- Onnennumerosi: 12.

- Lempiväri: merensininen

- Kuvaile itseäsi: pohtivainen apina, jolle ihmiset avautuvat usein.

- Poltatko: En

- Juotko: Joka päivä. Alkoholia harvemmin.

- Jos värjäisit hiuksesi niin minkä värisiksi: vaalentaisin.

- Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa: Joo, tiettyyn rajaan asti.

- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: Joo, tiettyyn rajaan asti.

- Onko sinulla ollut koskaan syömishäiriö(i)tä? ei

- Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida ennen kuin vastaat siihen: vastaan heti.

- Näytätkö enemmän isältäsi vai äidiltäsi: äidiltäni.

- Itketkö paljon: kerran parissa viikossa

- Jos sinun täytyisi luopua yhdestä elimestä, minkä valitsisit: kitarisat.

- Mitä lausetta käytät eniten puhelimessa puhuessasi: noniin, palataan.

- Oletko romanttinen: Jep.

- Milloin oksensit viimeksi: ilonan varpajaisissa.

- Pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista: Bruneteista, tosin molemmissa väreissä on piirteitä, jotka natsaa minun makuuni.

- Minkä väriset alusvaatteet sinulla on tällä hetkellä: Meleeratun harmaat lahjabokserit.

- Miten olet sisustanut asuntosi: Tummaa puuta, värit balanssissa, ei hirveästi kaikkea sälää.

- Kengännumerosi: 43

- Kuinka pitkä olet: 174 cm.

- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: Alkaa tehdä mieli lähteä kotiin.

- Milloin viimeksi olit juhlissa: Hääjuhlat Ilmajoella kaksi viikkoa sitten.

- Mitä sinulla on päälläsi nukkuessasi: Katri?

- Onko sinusta liikkunut huhuja: Useinkin.

Katselimme tuossa Katrin kanssa asuntojen myynti-ilmoituksia. Ehdoton helmi tekstien joukossa oli seuraava:

Pesutiloissa lattialämmitys (ei toimi).

Repesin aika pahasti.

Tänään se sitten tuli täyteen, 28 vuotta. 30 on virallisesti läheisempi ikä kuin 25. Voi perse. Toisaalta, Katri ja Ilona toivat minulle aamupalaa sänkyyn ja illalla on jokin ylläri odottamassa. On ne ihania. :)

Edit: Käytiin Katrin kanssa kiertämässä Oulun keskustan aluetta pienkoneella puolen tunnin ajan. Aivan loistavaa! Pitää tässä laittaa kuvia näkösälle, kun ennättää.

Muoks 2: Galleriassa pari kuvaa, ohessa yksi: nebulus