"sä annoit mulle siivet selkään,
beibi sä sait mut taivaisiin,
sun kanssas mä lennän pilviin asti,
sun kanssas mä istun pilven hopeareunuksel,
sielt me katotaan alas maailman menoa,
ja siel ylhääl ku istutaan,
mä tajuun et voisin viettää loppuelämäni sun kanssas."
"sitku me aletaan viettää loppuelämäämme,
molemmat lasketaan jalat maahan,
vaik päät on viel pilvis,
mut pakko olla realistine,
mut silti kaikki on hyvin ku sä oot mun rinnal."
"sit laskut painaa päälle,
pilvet hälvenee,
me nähään kaikki kirkkaammin,
usva katoaa ku sä mu veitsellä viillät,
mä huudan apua,
mut kukaan ei kuule pienen tytön huutoa."
"siel mä sit yksin makaan,
kyyneleet silmis tärisen siin lattial,
viilee pakkasilma puree mun ihoa,
veri kuivuu parkettiin kii.
Ja sä vaa lähit,
jätit mut siihe makaa,
et sanonu sanaakaa,
et voinu ees syytä selittää,
varmaan tää oli sit loppu,
ei täs mitää tuu enää tapahtuu.
en ois vaa voinu uskoo,
et oisit voinu mua joskus tällee satuttaa."
vielki mä iltasin mietin,
et mihin ne pienen tytön siivet katos?
häviskö ne pilvien mukana,
vai veitsen iskujen mukana?
vielki mä iltasin mietin,
et mihin tää pieni tyttö joutu?
saiks se hoitoo,
vai palasko se pilvien päälle,
täl kertaa jumalan hoidettavaks.
