mut jätettii yksin ilman kompassii tai karttaa,
mulle ei vaihtoehtoi jätetty,
oli pakko lähtee vieraille maille vaeltamaa,
ettimään elämälleni oikeeta suuntaa,
eksyin väärille teille muutaman kerran,
sit rupesin käyttämään päätäni sen verran,
et tajusin on turhaa ympyrää kiertää,
kivet kengis alko jalkoihini rakkoi hiertää,
mä päätin et tuun oikeen reitin löytämää,
mä tein itelleni lupauksen joka pitää,
ja koska etsivä löytää niin mäkin löysin tieni,
näin kirkkaan valon joka silmäni sokaisi,
se valo johti mut luokse onneni,
löysin jälleen sen kadotetun elämäni,
pidin lupaukseni ja otin oppia virheistäni,
täl kertaa en aio hosuu,
en haluu enää eksyy tieltäni,
etenen rauhassa askel kerrallaa,
mä tiedän et mulla ei oo mitää muuta ku aikaa,
eksymiset oikeelt reitilt ihmistä vahvistaa,
ne saa omista virheistään oppimaan,
virheitään on iha turha toistaa,
mut niit ei kannata muististaan poistaa,
paskaa tulee ja paskaa menee,
niinku yks viisas ihminen mulle kertoi,
mä kestän sen paskan painon hartioil,
kahlaan sen läpi vaik paljain jaloin,
mä etsin onneni kaikin tavoin,
ja sil taval löydän elämäni valon<3