Tiesin tän päivän tulevan ja osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava,
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe,
se vetää haikeeks.
On vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä,
vaikka järki sanoo toisin, nyt on hyvä mennä.
Vihaan hyvästejä, vihaan sitä ajatusta,
siitä että toisistamme pikkuhiljaa hajaannutaan.
Tää on harhakuva johon haluun uskoo itse,
tekee lähdöst helpomman,
toivoin että meist ois siihen.
Nyt mull on kiire, mä lyön oven kiinni mennessäni,
toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni..
En enää pysy pystys erääkään,
mutten koskaan pysty kattoo toista muijaa perässäs.
Ei enää laatua, se on jollain muulla nyt..