IRC-Galleria

ei se oikiasti kenenkään elämä oo täydellistä, mutta se on oikiasti niin asenteesta kiinni miten siitä nauttii. Ei todellakaan munkaan elämä mitään ruusuilla talsimista oo, ihan normaalia :paino-ongelmia, identiteetti kriisejä, rakkaushuolia, Äiti-tytär-huolia, Isä-tytär-huolia, liikaa alkoholia, liian vähän alkoholia, stressiä ku liikaa tekemistä, kateutta, halveksuntaa.....

Mutta, minä olen tyytyväinen siihen mitä mulla on, ja erittäin onnellinen.

Ehkä mää vaan oon peruspositiivinen tyyppi, ja oon oppinu, että paha mieli menee pois angstaamalla, ja neki tunteet hyväksymällä.

Se on niin energian tuhlausta se itsesäälissä rypeminen, toisten vihaaminen ja kateus ymsyms.
Paljo mielummin mää jaan hyvää mieltä muillekki ja ajattelen niitä hyviä puolia asioista.

paino-ongelmat: Mulla ainaki on ruokaa,
Identiteettikriisit: aina voi kehittyä paremmaksi ihmiseksi,
Rakkaushuolet: Minä ainaki osaan välittää,
Äiti-tytär kriisit: Voin mää sille melkein kaikesta kaikesta huolimatta puhua
Isä-tytär kriisit: Oon mää hyvän kasvatuksen saanu
Liikaa alkoholia: Seuraavalla kerralla osaan olla kunnolla
Liian vähän alkoholia: Eipä tuu tehtyä typeryyksiä, ja maksa ei kärsi
Stressiä liiasta hommasta: Kohta se on ohi ja voi chillata
Kateus: Jotain mitä tavotella
Halveksunta: Oon mää jossai ainaki omien periaatteiden mukaan parempi ihminen ku joku muu.

ja tätä rataa, kannattaa kokeilla, huomenna minäki koitan soveltaa näitä mietteitä käöytäntöön, ihan hyvää potkua tulee tähän onnellisuuteen ku jottai paskaa käy ja sitte aina taas tajuaa mikä on oikiasti tärkiää :)