yhdessä.
Toivoin niin paljon et tää
juttu tulis kestää,
mut nyt puuttuu pala
sydämestä
ja sen ympärillä vaan tää
kova kilpi.
Mut kaikki ei menny, niinku
onnellises filmis.
Ku päivän säteel siel, nyt
nään vaan tummii pilvii.
Ja vaikee selittää, mut
kahtii repii tää.
Oikeesti luulin et tää
kaikki korjata ehitää
ja vaikee ajatella en voi
sua enää koskee
ja miten koskin ne kyyneleet
sun poskelt
ja mä luulin et sä voit
pelastaa mut,
mut siin vaihees oikeesti
mua mikään pelastanu.
Ja muistan, ku meit ei
erottanu mikää,
joka ikisen hetken ku sain
sust kiinni pitää.
Ehkä vaikeet uskoo, mut mä
edelleen välitän.
Miten kaikki meni, kelaan
edelleen mä sitä.
Eka ekat deitit eka johtaa
halauksiin,
halaukset suudelmiin,
suudelmat lupauksiin,
lupaukset seksiin,
riitoihin, ongelmiin,
ongelmat eroihin,
pirstoutuneisiin unelmiin.
Miksei koskaan pysty tajuta
ajoissa?
Miks tarpeeks arvostaa
toista vast sit ku se on
poissa?
Just sillon, ku virheit ei
voi korjaa enää.
Liian helppo pitää kaikkee
itsestäänselvyytenä.
Hassuu, miten yhes hetkes
kaikki muuttuu?
Yhes meil oli niin paljon,
mut nyt se kaikki puuttuu.
Mut kai täst kaikest selvii
jotenkin
ja kaiken tän jälkeen ollaan
vahvempii jotenkin.
Ja tuut ain olee mun sydämes
se pala.
Mis saan sut taas hymyilee,
saan sua taas halaa.
Ja ehkä näin oli parempi
molemmille, et mentiin
erilleen.
Haluisin sanoo niin paljon,
mut en saa ees puolii
paperille,
mut mä lupaan kertoo ne
loputki.
Ja ainoo mitä toivon, et sul
on kaikki hyvin,
koska sillon mä tiedän, et
mul on kaikki hyvin.
