"Sinun suloiset vohvelihuulesi olivat rakkuloilla, eikä minulla ollut muuta kuin sylkeä millä ruokkia sinua, ja sekin oli loppumassa. En edes tajunnut mitä tein. Näin sen vahvan orpopojan seisomassa siinä. Ja sinä, vastasyntynyt tyttöni... En voinut tehdä sitä äidillesi. Samassa käteni olivat pojan kurkulla. Puristin ja puristin kunnes tunsin hänen niskansa murtuvan. Ei se ollut sen kummempaa kuin kanan tai niityltä pyydystetyn linnun tappaminen, sillä emme olleet syöneet päiväkausiin ja siksi Jumala antaisi sen anteeksi. Niin minä puhkaisin hänen suonensa yksitellen hampaillani, Esmeralda, ja juotin sinua niistä kuin lähteestä ja voitelin rakkuloitasi kunnes sinä olit taas ehjä ja kokonainen. Sitten ruokin meidät molemmat hänen tuoreen lihansa palasilla. Pienen pienillä suupaloilla, jotka pureskelin sinulle valmiiksi. Ja sinun pikku ikenesi imivät niitä kuin äidinmaitoa."
Himilce Novas:Mangot, banaanit ja kookospähkinät