IRC-Galleria

Ne päivät oli pelkkää hymyä,
enkä koskaan ehkä ymmärrä.
Miksi päästettiin se niin,
hajoamaan heikoimpiin,
pieniin vastoinkäymisiin.

Kerran kaikki vannoivat sen,
"ilman teitä koskaan elä mä en"
Mutta milloin kaikki muuttui rikkoen,
ystävyyden ikuisen.

Syypää olen minäkin,
ja kaipaan kyllä vieläkin.
Jos voitais pitkästä aikaa,
istua, puhua ja nauraa.

Kaipaan sitä paljon niin,
vielki mietin, miks kuuluttiin me heikoimpiin.

<3 anteeks kaikest.