M� tunnen sinut pikkusisko,
vaikka vasta kohdattiin
niin monin kasvoin ennenkin
s� vierell�ni maannut oot.
Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuy�n utu silmiss�
kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt unenlaakson.
Kun y�ss� yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.
Ei et�isyys, ei vuodetkaan,
ei mik��n meit� erota.
Kun hetken vain
sut pit�� saan ja unohtaa...
Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamut�hti otsalla
astelet y�n laitoja.
Sateiset saaret l�nnen ��reen
kirsikan kukat japaniin
niin etel� ja pohjoinen
kaikki meit� varten on.
Kun y�ss� yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.
Ei et�isyys, ei vuodetkaan,
ei mik��n meit� erota
kun hetken vain
sut pit�� sain ja unohtaa...
Ikuisuus, yksi huokaus vain,
yksi y� kuin koko el�m�,
tuoksussasi kev��t tuhannet.
Ei et�isyys, ei vuodetkaan,
ei mik��n meit� erota,
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea...