IRC-Galleria

Välillä tuntuu että kaikki Pahuus on minussa itsessäni,
kaikki muu muuttuu koskemattomaksi,
joku muu kärsii, en minä.
Joskus taas en löydä Pahuutta kuin ympäriltäni,
sitä tulee tuulen lailla vastaan,
puut kantavat sitä painona oksillaan,
linnut laulavat vain siitä ja se lymyää leikkipuiston katoksen alla ja polttaa nuotiotaan.
Kävelen vanhan koulun käytävillä,
kaikki on muuttunut.
Ala-asteen ala-arvoiset kulmat kantavat takaataan tupakan tuoksun.
Opettajat ovat harmaita.
Löydän pihaltani kuolleen linnun,
se on lentänyt ikkunanlasia päin.Miksi?
Kantoiko sen laulu liian kauas, oliko Pahuus niin hennolle Eläimelle liian suuri taakka?
Ehkä se ei voinut muuta kuin syöksyä päin lasia, jotta saisi oman laulunsa katoamaan.
Ehkä se näki Siemenen lasin toisella puolella.
Kukaan ei tiedä minne Pahuus johdattaa,
se vain tapahtuu.
Synkällä mielellä istahdan polttamaan nuotiota sen kanssa.
Minun oli pakko.
Anteeksi.