IRC-Galleria

Nyt DI-työ on V-I-H-D-O-I-N-K-I-N palautettu ja kaikki byrokratia koulun puolesta on hoidettu. Ens viikolla on vielä päätöspalaveri/palautekeskustelu tms. esimiesten kanssa. Samassa tapaamisessa luovutan kaikki työhön liittyvät materiaalit ja firman läppärin. Sen jälkeen pitääkin turvautua tohon GP:n sihteeriläppäriin. Hmm.. en muista oonko tänne avautunu, mutta mullahan paukahti tosta omasta pöytäkoneesta kovalevy :D Sain hyvän syyn pistää ton GP:n läppärin käyttökuntoon. Kyllähän se ehti puolisen vuotta pölyttyä (kirjaimellisesti) mun huoneen nurkassa.

Jatkosuunnitelmissa: n. 20 ov matikkaa ja reilu 10 ov fysiikkaa. Kolme kurssia alkoi jo ja pelottavan vaikeeta se on.

Byrokratia & muut kommellukset:
Voi että mä kärsin. Kaikki on menny hyvin siihen asti kunnes alettiin puhua dippatyön palauttamisesta... noh.

1. En ollut hyväksyttänyt aihetta/tarkastajaa etukäteen. Ajattelinpa, että hyvinhän tässä ehtii ku heinäkuun osastoneuvoston kokoukseen toimittaa paperit --> elokuussa hyväksyttäis työ. No mutta heiheiheiheiheinäkuu onkin lomakuukausi, joten se meni sit siinä. Dippatyön hyväksyminen viivästyi kuukaudella. (eli nyt oottelen syyskuun kokouksesta tietoa arvosanasta)

2. Viime hetkillä ennen palautusta huomasin, että mun kuvat näytti printattuna ihan kauheen huonoilta. Onneks mulperi autto kuvien käsittelyssä ja kaikki käänty parhain päin.

noh.. tarina jatkuu.... eihän kaikki voi näin helppoa olla :)

3. Viime viikolla vein valmiin työn printtiin. --> yks sivu työstä oli jotenki korruptoitunu ja se piti tulostaa erikseen eri tiedostosta. Älkää kysykö syytä - en tiedä. Nooooh. Saatiinpa sekin asia kuntoon ja jatkettiin tulostelua ilosin mielin. Koevedoksen jälkeen sovittiin siis, että tuun parin päivän päästä hakemaan 7 kpl valmiita printtiversioita. Menin printtimestaan ja sain työt - olin tyytyväinen. Sit ne kehottaa kuitenki kattomaan työt läpi, ettei niissä oo mitään hämminkiä. Olihan niissä. Sininen vaakaviiva paperin alaosassa pilas suurimman osan printeistä. Seuraus: en saanu työtä kansitettavaks aikomanani päivänä, vaan aikataulu myöhästyi. NOOOh. "Vien sitten huomenna", ajattelin itsekseni.

4. Huominen tuli ja menin sidontafirman ovelle. LUKOSSA! Aukioloaika.. hmm.. joo on. Ei mitään lappua ovessa ja loma-aikakin jo ohi. Säntäsin koneen ääreen ja kaivoin puhelinnumeron esille. Soitin ja ei ketään. Siinä vaiheessa alko jo tuleen ajatus että "EI VOI OLLA!" Onneks kävikin ilmi, että ne oli vaan myöhästyny ja kovasti pahoittelivat. Sain siis työn sidontaan, mutta kyllähän siinäki ehti jo hermot olla riekaleina.

Siinä vaiheessa alko jo mennä usko yksinkertaiseen palautusprosessiin. Oli ollut liikaa pieniä kommelluksia. Mutta lisää oli tulossa...

5. Sain sidontafirmasta ajan millon työ on valmis ja päätin iloisin mielin mennä hakemaan työtä. Kuitenki oli jo semmonen pikku pelko sisimmässä, että "ei tämä voi näin helposti mennä ku tähänki asti on kaikki menny piloille". Aamu oli siis tän viikon tiistai. Menin koululla otto-maatille ja totesin, että rahaa ei tuu. "Hmm", ajattelin mielessäni, "tämähän ei toiminu lauantainakaan". Siis kone ei vaan ottanu mun korttia vastaan. "Sirukortti siniseen aukkoon." Siinä on vähän paha mennä valittamaan ku työntää korttia siniseen aukkoon ja kone neuvoo samaa.. ja kuitenkaan ei toimi. Otinpa siitä sitten pankkini verkkosivun auki ja infoista löysin tiedon, että toimimattoman kortin tapauksessa soitti kortin myöntäneeseen pankkiin. Soitin --> lupasivat lähettää uuden kortin viikon kuluesssa. Okei - ei hätää. Mutta mun piti saada käteistä, jotta voin lunastaa työni pois firmasta. --> kävely koululta pankkiin, puolen tunnin jonotus ja rahat kouraan. Ärsytti vähän, mutta minkäs teet. Jatkoin matkaa pankilta firmalle ja edelleen mietin, että "ei tämä kyllä vieläkään ole tässä. Pakko olla joku hämminki vielä edessä." Menin hakeen sidotut työt ja ihmeekseni kaikki oli kunnossa. Ehdin jopa ajoissa osastosihteerin huoneeseen viemään valmista työtä. ... tarina jatkuu kommelluskohdassa 6 :)

6. Olin onnellinen ku työ näytti nopeella selaamisella EDELLEEN ihan hyvältä ja olin valmis palauttamaan työn sihteerille. Siinä vaiheessa ku vein papereita ni sihteeri huomas hakulapussa tekstin "luottamuksellisuus" ja samalla hetkellä osastoneuvoston kokoukseen toimitettavassa tiivistelmässä firman nimen. Noh.. kävi ilmi, että tiivistelmä tulee olemaan julkinen, vaikka työ itsessään on luottamuksellinen. ÄRGH!! Oishan se tietty pitäny tietää ja ymmärtää, mutta enpäs ollu ottanu huomioon. Ei muutaku maili esimiehille ja toimintaohjeita.. kaikki meni loppujen lopuks ihan onnellisesti ja sain tiivistelmän tehtyä vain muuttamalla firman nimen "kohdeyritykseksi". NÄIN!! END OF STORY!!

NOT

7. Kaikki kunnossa. Työ ja päivitetyt tiivistelmät palautettu. Elämä palautunut normaaliksi matikan ja fysiikan opiskeluun. Pikku visiitti kaupunkiin. Ja auto sakkopaikalle... (omaa tyhmyyttä/huolimattomuutta) En huomannu, että poikkeavalla kadulla oli eri parkkiajat ku sillä kadulla, mihin ensin meinasin jättää. Noh.. kohta olen 40€ köyhempi kun menen maksamaan eilen saadun parkkisakon. Harmittaa oma tyhmyys.

END OF STORY. (I hope)

Mitä me tästä kaikesta opimme? Monet itsessään pienet kommellukset kasaantuneina kiireeseen ja lyhyeen aikaväliin voi saada miehen ku miehen ihan romahduksen partaalle. Oon ollu ihan poikki noiden pikku juttujen takia, mutta nyt kattelen ilosin mielin tulevaisuuteen ja odotan innolla uusia seikkailuja.

Ja mitä muuta. Kiitos Herralle, toi dippatyö on ny vihdoinki ohi!!!!