Kyllä oli taas eilen niin häpäisty olo. Kävin erään Suomen mittakaavassa suurehkon kaupungin katuja ja päätin pysähtyä erään Suomen mittakaavassa suuren tavaratalon vessahuoneeseen. Kaikki sujui hyvin, kunnes tulin vessasta pois.
PIIIPPPIIIPPPIIIPPPIIIIPP!!!! <<-- varashälytin soi.
olin siinä että O_o ???
Myyjätäti tulee mulle, että piippasko se sun kohdalla? Yes, piippasi. No siinäpä sitten kaivellaan reppua ja ihmetellään, että mikäköhän se vois olla. Mulla edelleen ihan taju kankaalla, että ei mitään hajua mikä siellä mättää.
AINIIIN. Näin kävi päivällä yhdessä toisessakin kaupassa ja sillon tultiin siihen tulokseen, että ne on noi mun kuulokkeet, joiden johto luo induktiosilmukan tjsp. Kauppasin kuulokkeita sille portille, mutta ei piippausta. AHAAAA!!! Sateenvarjo!! --> No beep. ...... olin yhä enemmän o_O ?????
No sitte vedin esille repustani VIIKKO sitten toisesta suurehkosta kauppaketjusta ostamani kirjan ja se täti äkkäs että TÄMÄ SE ON!!! meni portille vilauttamaan kirjaa ja PIIIIPPIIIPPIPIPIPIPIPIIIIPIPIPPPIP!!!! Koko kauppa raikas!!! Siinä vaiheessa Onnia rupee tosi paljon sapettamaan oma laiskuus ja se, että ei tullu vedettyä hintalappua irti kirjasta (okei se on siis ollu siinä viikon!) Niin ja siellä takakannessa on tietty se varashälykin vielä kiinni.
Onko kuittia mukana??
No ei tod oo kuittia mukana, ostin ton kirjan about viikko sitten kilpailijalta. Siinä vaiheessa oli myyjän vuoro olla silmät pyöreänä. (Onko toi napiainen kauppavaras vaiko ei???)
No siinä sitten rupes jo oma typeryys ja tilanteen vaikeus SUUTUTTAMAAN ni alko kaikki kohteliaisuussäännöt unohtua. Täti kävi kirjan kans jossain kassalla ja tulee hetken päästä antamaan sen kirjan mulle takasin. Siinä vaiheessa mä oon jo ihan käämit ja mielenosoituksellisesti kysyn: "No saanko mä nyt repiä tämän hälyn tästä irti??" (Eli toisin sanoen teki mieli sanoa että SAANKO MÄ NYT REPIÄ ___OMAA___ KIRJAANI NIIN PALJON KU SIELUNI SIETÄÄ??????!!!!!)
Kaikki päätty onnellisesti siten, että pääsin pälkähästä ja sain mennä oman kirjani kanssa ulos kaupasta. Eikä siinä vielä kaikki!! Kauppaketju hyöty tästä episodista. Mä olin niin suivaantunu, että päätin mennä vielä kirjaosastolle kattomaan onko kirjassa a) hintalappu samanlainen kuin kilpailijan kirjoissa ja b) onko hinta sama.
Noh. Hintalappu oli kutakuinkin samanlainen, jotta emmä siitä voi olla katkera myyjälle. Hinta kuitenkin oli halvempi tässä liikkeessä, jossa mua epäiltiin rosvoks. Mutta mikä tarinasta teki onnellisen lopun?? Se, että ostin ko. kauppaketjun kirjaosastolta kirjan "Ainako anteeksi", joka kertoo anteeksantamisen vaikeudesta ja tärkeydestä :D:D:D:D:D
Mitä me tästä opimme?
1. Jos ostat jotain joskus ikinä koskaan mistään niin revi hyvä ihminen kaikki hälyt ja hintalaput irti ENNEN kuin menet seuraavaan liikkeeseen.
2. Myyjät tekevät työtään, emmä sille myyjälle katkera voi olla vaikka ärsyttää edelleen ihan sikana. Sorry myyjä sulle mun käytös jos luet tätä :D
3. Tästä episodista seuras se, että taas joudun työstämään omaa vihamielisyyttäni. Apuna kauppaketjusta ostettu kirja :)
4. Kyllä se kadulle kuseminen kannattaa. Tästä lähtien en enää ikinä mee mihinkään kauppaketjuun, joka tarjoaa ilmasta vessaa. (TOTUUS: todellakin menen aina ja ikuisesti käyttämään tätä ihanaa ja ilmaista palvelua. Kiitos siitä Suomen mittakaavassa suurelle kauppaketjulle <3 )