Kun on ihmisiä,
jotka oikeesti välittää,
ottaa syliin ja lohduttaa,
kun painajaiset kirkuu päässä.
Silittää hiuksia,
antaa itkeä rintaa vasten,
ottaa vastaan kaiken sisällä asuvan tuskan,
lievittää sitä.
Auttaa selviämään
painajaisten yli,
ei kavahda,
ei pakene,
kun näkee pimeyden silmistäni.
Rakastaa juuri tällaisena
kuin olen,
pyyteettömästi,
mitään palkintoa vaatimatta.
Juuri nuo ihmiset ovat niitä,
joiden vuoksi jaksaa jatkaa elämää.
Ajan myötä selviää asioita,
selviää ettei toista enää kiinnostakaan,
mutta ne todelliset rakkausihmiset
jäävät rinnalle.
Kiitos. <3 Kyllä, tämä runo on osoitettu todellisille ihmisille, oikeille ystäville, jotka ovat mun tukipilareitani. He lienee tietävät itse sitä olevansa ja jokainen varmasti tietää, onko tämä runo hänelle osoitettu. Kiitos teille, ilman teitä en jaksais, ilman teitä olisin tyhjä. <3