Kun hengitys kohoaa huuruna ilmaan
talvisessa pimeydessä
muodostaen sinun kuvasi
minä itken jäisiä kyyneleitä
kivisistä silmistäni.
Tuuli painaa kevyen suudelman
sinisille huulilleni
ja minä huudan
sillä eiväthän ne ole sinun huulesi.
Pimeys kietoo kätensä ympärilleni
ja minä painaudun sen syliin
piiloon itseltäni
piiloon kuvilta,
jotka ovat täynnä sinua
Surumielisesti hymyilen
punatuilla,
sinisiksi maalautuneilla huulillani.
Hymyilen ja kuiskaan ilmaan toiveeni.
Tule ja rakasta mua.