IRC-Galleria

1. Kuka on luokkasi

Viisain? - Birre! Koska sillä on päässä isot aivot. n___n
Äänekkäin? - Hmm, emmie tiedä. Ollaan kaikki sopivissa määrin äänekkäitä ja hiljaisia, se vaihtelee aina tilanteiden ja tuntejen mukaan.
Hiljaisin? - Kato edellinen.
Oudoin? - Minä?
Hauskin? - MINÄ!
Mukavin? - Kaikki on mukavia jollain tavalla. c:
Taiteellisin? - Kati ja Kriina varmaankin.
Huonoin piirtäjä? - No rehellisesti sanottuna minä, ei oo taiteellisuudella minua kyllä siunattu.
Tyttömäisin poika? - Ei niistä kukaan oo tyttömäinen :00
Poikamaisin tyttö? - Vaihtelee päivän mukaan.

2. Kenellä on

Hienoimmat vaatteet? - Katilla on aina kivoja vaatteita! :3
Paras ääni? - Öö, Tiia ainakin laulaa tosi kauniisti.
Oudoimmat jutut? - Birrellä. :'DD (ja minulla..)
Hyvä matikkapää? - Birrellä ja Petrillä.
Paras musiikkimaku? - Hmmh, sanosin tähänkin, että Tiian musiikkimaku on kyllä lähimpänä omaani.
Parhaat hiukset? - Katilla! :3 Ja mulla! :'D

3. Kaikissa kouluissa on ns.ryhmiä tai erikoisia henkilöitä. Kuka on luokkanne

Hevari? - Öö ei meiän luokalla ole sellasta :0
Pissis? - Eikä tämmöistäkään.
Hippi? - BIRRE.
Räppäri? - Ei löydy.
Temppupyöräilijä - :00
Fruittari - Minä tietty. :'DD
Nörtti? - Anu vaan dat..

4. Kuka

Viittailee? - Noo, lähinnä Birre ja Petri.
Keikkuu aina tuolilla? - Öö ei kai kukaan?
Kaatuu aina tuolilla? - Emmie tiedä, ei kukaan oo tainnu kaatua. : D
Istuu oudosti? - Vähän jokainen aina välillä.
Ottaa kouluun mukaan aina karkkia/ruokaa yms? - :00
Tekee aina läksyt? - MINÄ! :'DD (juu aina..)
Jättää läksyt tekemättä? - No hmmmmmh, minäpä kai.
On aina mesessä? - Meiggis.

Minähän olen vain perhonen,
jonka siivet on revitty irti,
poltettu tuhkaksi,
heitetty tuuleen.

Vain perhonen,
jonka ruumis
leijailee painottomana
tuulen mukana.

Sillä eihän perhonen ole mitään
ilman siipiään,
kuten en minäkään ole mitään
ilman omiani.

Joskus minullakin
oli kirkasväriset sateenkaarisiivet selässäni,
nyt jäljellä on vain
lasinen häivähdys,
joka katoaa
kun yritän sitä koskettaa.

Ja jonain päivänä
tuuli irroittaa otteensa minusta
ja minä putoan maahan
kykenemättömänä liikkumaan.

Hetken olen maassa
tietäen kuolevani,
kauhusta väristen.

Vain yksi askel
ja elämä valuu pois ruumistani,
joka vihdoin saa takaisin
sateenkaarisiivet selkäänsä.

(c) paperisiipi

Sun katsees,
kun se kulkee ohitseni,
nousen seitsemänteen taivaaseen
ja korkealle sen yli.

Sun hymys,
valaisee kirkkaammin kuin aurinko,
nousen seitsemänteen taivaaseen
ja korkealle sen yli.

Sun naurus,
saa mutkin hymyilemään,
nousen seitsemänteen taivaaseen
ja korkealle sen yli.

Sun koko olemukses,
josta en saa silmiäni irti,
nousen seitsemänteen taivaaseen
ja korkealle sen yli.

Sun tuoksus
saa mut sekaisin
ja jälleen kerran nousen seitsemänteen taivaaseen
ja korkealle sen yli.

Älkää antako mun pudota.

(c) paperisiipi

Niin, milloin kaikki muuttui omaan läpinäkymättömään pimeään maailmaani
Läpi vihan harson, en näe uskoa, en näe toivoa enkä sitä kolmatta
Onko se niin vaikeaa mulle olla samankaltainen
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken

Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sua rakastan
Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sua rakastan

Joten sanon näkemiin minun täytyy mennä en voi jäädä tänne
Enää hetkeksikään sinun luoksesi minun ystäväni
Mun paikkani ei ole täällä mun aikani ei ole nyt ristiriitaisena lähden
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken

Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sua rakastan
Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sinua rakastan
voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sinua rakastan
voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sinua rakastan

Missä kasvaa se puu,
Joka ylpeenä kantaa
Vahvat oksat ja lehdet kultaiset?

Missä kasvaa se puu,
Jonka lehdille heijastuu
Loiste kaukaisempienkin tähtien?

Siellä mä odotan sinua.

Missä kasvaa se puu,
Jonka oksilla laulaa
Linnut valkoiset lauluin suruisin?

Missä kasvaa se puu,
Jonka juurella kauneimmat
Kukat itkevät aamukastetta?

Siellä mä odotan sinua,
Siellä mun sieluni nukkuu.
Siellä mä odotan sinua
Ikuisesti, että herättäisit.

Missä onkaan se maa,
Jonka niityillä laiduntaa
Yksisarvinen säikkyen vaeltajaa?

Jos sitä ei olekaan,
Eikä puutakaan kultaista,
Todellisuus vain ruhjoo rattaillaan.

Siellä mä odotin sinua,
Siellä mun sieluni nukkui.
Siellä mä odotin sinua
Ikuisesti.

Täällä mä odotin sinua,
Täällä mun sieluni nukkui.
Täällä mä odotin sinua
Ikuisesti, että herättäisit.

Mikä voisi tappaa kuoleman sisältäni
Ja minkä avulla voisin siitä päästä irti
Siitä joka siellä hitaasti etenee
Siitä joka ruumiissani laajenee
Kuka vois mut pelastaa

En ole enää aikoihin ollut oma itseni
Ja joka päivä vieläkin kysyn itseltäni
Miksi juuri minä kuihdun ja karisen
Mut ehkä minä tämän ansaitsen
Jos en tästä elämästä
niin sit varmaan jostain aiemmasta

kertosäe:
Ottakaa se pois tai lopettakaa kokonaan
Mieli huutaa mutta huulet ei liikahdakkaan
Ottakaa se pois tai päästäkää mut lähtemään
Mieli huutaa mutta ruumis ei hievahdakkaan

Täällä aika laahustaa kuin nuo haamut käytävillä
Myrkyt joita minuun tungetaan ne ei auta ollenkaan
Siks toivon että se unieni kasvoton poika ottais minut mukaansa
Vihdoinkin hän saisi minut johtaa paikkaan parempaan
Tähtitarhojen taa, kohti viimeistä satamaa

kertosäe

kertosäe

Sinä olet houkutellut
esiin tunteen,
jonka olemassaolon jo unohdin,

kuin pikkuorava
se kurkottaa kolostaan,
nuuhkii ulkomaailmaa,
uskaltaako esille tulla?

Hymyilet
ja tunne varoen
liikahtaa,

naurat
ja se jo palaa halusta
päästä esille,

kosketat
ja se ryntää ulos kolostaan,
hännänpäätä myöten,
riemusta kirkuen juoksee
sinun lähellesi,
varoen koskettaa poskeasi
ja sipaisee hiuksiasi,
piirtää kuvion leukaasi,

huomaatko,
tunnetko,
tässä olen,
tässä olen!

Esille houkuttelemasi tunne
itkee kaipuutaan vieressäni,
se kirkuu,
ulvoo,

huomaa minut,
huomaa minut!

Tunne kuuluu sanoissani,
näkyy teoissani,
tuntuu kosketuksissani,

mikset näe,
kuinka kovasti
sydämeni haluaa olla sinun,
sinun omasi?


(c) paperisiipi