IRC-Galleria

katkerat ihmiset ovat maailman pahimpia mitä tiedän....miks pitää aiheuttaa toisille harmia jos itel ei mee hyvin...

Mä haluaisin vaa tietää et miks sä muutuit yht äkkii ja miks koko homma meni ylös alasin...

vittumainen tilanne ei tiedä ketä uskoo ja ketä ei...mikä on totta ja mikä tarua... miks pitää ihmisten olla nii helvetin ilkeitä eikä iloita toisten puolest...miks jonkun pitää olla nii katkera toisille ja miks asiat vaa yht äkkii muuttuuu....

treeniä treeniä ja lisää treeniä...tänää vaaka päivä ja 3,5kiloo pois=) lisää treeniä siis=)

Treat me like the angel I am, and I will show you what heaven is like

se siitä sitte...

voi vitsi kuinka ihanaa on taas olla keittiössä=) mä oon iha fiilareis ja keskityn nyt vaa tähä se on ainut asia mikä toimiii

ilman naista on mies kuin liehuva lippu,nainen on miehelle kuin kallis kultahippu

So many answers

So many ways

So many choices

Why is life this way?


Happiness comes of the capacity
to feel deeply,
to enjoy simply,
to think freely,
to risk life,
to be needed....

You can't change the past,
but you can ruin the present
by worrying over the future.

Muistatko ne kesäillat, kun ulos karkasimme?
Muilta salaa,
ilman lupaa.
Silloin oli lämmintä,
aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
Silloin nauroimme jatkuvasti,
kävelimme ympyrää ilman päämäärää,
vailla tulevaisuutta,
vailla menneisyyttä.
Silloin ei huolet painaneet,
ei ollut tylsää koskaan.
Silloin pystyimme juttelemaan mitä vaan,
olemaan oma itsemme.
Se oli ystävyydemme parhainta aikaa,
silloin autoimme toisiamme,
kuuntelimme murheet,
huolet,
ilot ja surut.
Paljon on muuttunut,
paljon on jäänyt taakse.
Muistoissa palaan entiseen,
nauran kanssasi kaikelle,
kävelen ilman päämäärää.
Silloin en katso menneeseen,
en tulevaan,
olen vain muistoissani.
Vielä joskus toivon saavan takaisin,
kaiken sen,
mikä on taakse jäänyt.
Vielä joskus toivon näkevän auringon,
kuulevani sen iloisen puheen,
meidän yhteisen naurun,
kun nauramme kaikelle päättömälle.
Ehkä vielä joskus,
kävelemme yhdessä päättömästi,
nauramme,
juttelemme.
Silti menneeseen,
emme voi koskaan palata.