IRC-Galleria

Sunnuntai iltaan kääntyy kello ja oon täysin häkeltynyt siitä miten nopeasti ulkona tulee pimeä?! käsittämätöntä miten aika juoksee eteenpäin..

Monet on kysellyt faniposti osoitetta ja se on työnalla, toivon mukaan ensi viikolla saan osoitteeni johon sitten voitte lähettää postianne jotka haluaa, ilmoitan siitä heti kun sen saan.. :)

Perjantaina uskaltauduin ensimmäisen kerran moneen vuoteen baariin, töitten takia en o vuosiin ehtinyt käydä ulkona ja kun tekee laivalla töitä käytännössä koko ajan baari ympäristössä ja hälinässä niin eipä kovin intoa pinkeenä juokse vapaa päivinä baariin.. :D nyt kuitenkin saatiin Millan kanssa kutsu Vero Modan, Jack & Jones, VILA:n ja ONLY:n muotinäytökseen turussa ja käytiin sitten siellä vanhan kaverini Camillan sekä hänen miehensä kanssa ihmettelemäässä.. :) Ja oli kyllä ihan sika nastaa!! Varsinkin olla Millan sekä kavereitten kanssa, ja tavata vanhoja tututtuja sattumalta sekä juttella eri ihmisten kanssa..
Muotinäytös oli järjestetty hieman eri tavalla kuin normaalisti. Mallit olivat näitten liikkeiden normaaleita asiakkaita jotka olivat lupautuneet malleiksi, näytös järjestettiin erään suomalaisen yökerhon tiloissa ja malleilla ei ollut varsinaista koroketta vaan ainoastaan punainen matto jolla tepastelivat.. :)
Elämys meille kaikille.. :) varsinkin kun mie en ollu käyny missään baareissa tai klubeilla vuosiin ja sama Camillalla ja Camin miehellä kun heillä on 6kk ikäinen tyttö vauva joka oli ekan kerran iltahoidossa.. :)
Eli teki terää kaikille päästä ulos tuulettumaan.. :)

Tänään oli tarkoitus mennä sunnuntain suoraan lähetykseen BB-talolle lähinnä tavatakseen Mantaa jonka oli tarkoitus tulla Keuruulta käymään tapaamaan pudonneita asukkaita mutta valitettavien tapahtumien myötä estyi tulemaan helsinkiin, joten mekin päätimmä jäädä kotiin.

Huomenna on luvassa tanssimista mummojen kanssa erääsää vanhaikodissa kun vuorossa on kirkon järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma lähimmäisen rakkaudesta. :) ootan innolla sitä!! Lähimmäisen rakkaus on aina ollut lähellä hoivaviettini takia, ja ambulansissa sekä sairaalassa työskennellessä sai nähdä todella läheltä suoraan sanottuna hirvittäviä ihmiskohtaloita jota yksinäisyys ja monen tekijän summa on aiheuttanut, ja miten suomessa vallitsee kulttuuri jossa vanhuus, ikääntyminen sekä vanhukset ovat tabuja, jotka halutaan lakaista meton alle. Miten meiän yhteiskunassa on menty pisteeseen jossa vanheneminen ja kuoleminen on niin pelottavaa? me emme halua nähdä ikääntymistä ja pysyä ikuisesti nuorina, ja kun vanhempamme alkavat ikääntyä, heikentyä ja palata ikäänkuin lapsiksi jälleen jotka tarvitsevat apua ja hoivaa arkipäivän askareissa me emme kestä nähdä sitä, vaan kiellämme koko asian ja passitamme vanhempamme ja isovanhempamme palvelutaloihin, vanhainkoteihin, vuodeosastoille ja saaraloihin ja siirrämme kaiken vastuun hoitajille. Poissa silmistä, poissa mielestä tuntuu olevan pääsääntö tässä surkeiden tapahtumien sarjassa, ja vanhus syrjäytyy ja joutuu systeemin armoille. Kerran viikossa, kerran kuussa tai ehkä jopa kerran vuodessa omaiset vaivautuvat vanhuksen luokse tapaamaan häntä, jolloin moititaan ja motkotetaan hoitohenkilökuntaa sekä hoitolaitosta huonosta hoidosta tai huonoista oloista, vaikka itse ei osallistuta vanhuksen arkeen kovinkaan paljoa. Yhtä lailla vanhainkodissa saisi viettää perhe aikaa oman vanhemman tai isovanhemman kanssa ja auttaa arkiaskareissa. Ja sama tapahtuu myös kotihoidossa.

Tarkoitus ei ole yleistää, eikä näin aina olekaan, on olemassa paljon perheitä jossa isää tai äitiä, isovanhempia tai muita sukulaisia hoidetaan perhepiirissä ja perhettä ei hylätä eikä jätetä, vaan pidetään yhtä loppuun asti. Perheitä joissa kuolema on yhtä elämän kanssa, luonnollinen osa elämänkaarta siinä missä syntymäkin. Ja olen onnellinen että huomenna voin jotenkin avittaa asiaa omalta osaltani, vaikkakin ainoa mitä minun pitää tehdä on ottaa muutama tanssi askel vanhainkodin tanssilattialla, eikä minulle ole kovin suuri teko, niin niille vanhuksille jotka ovat yksin se saattaa olla koko vuoden kohokohta, tapahtuma jota muistellaan ja vaalitaan. On kamalaa ajatella kuinka paljon meillä on yhteiskunassa varsinkin vanhuksia jotka ovat yksin, vaikkakin heillä olisi perhettä, he ovat täysin yksin. Heille soittaa lehtimyyjät useammin kuin oma perhe... ja se on kamalaa.. :(

Noh, nyt tuli taas vahingossa lähdettyä "syvä-läyhäämään" joten siirrytään takasin arkisempiin asioihin!! :)

Tiistai ois tarkotus viettää vapaa päivää ja sitten keskiviikkona siiryn jälleen turkuu, nyt oon siis hesassa kun oli pe ja la BB-Game, ja kuvataan sitten turun paikallis televisioon Turku TV:lle Into ohjelmaan joka on suunnattu nuorille jonkin näköinen pläjäys. Sekin oli mulle uutta huomata että entinen teatteri tuttuni Iriz SIlander juontaa nykyään Into ohjelmaa.. :)

Huh, nyt on ihan ähky kun tein tossa aikasemmin meille perunamuusia ja lihamureketta ja tuli sitten ahmittua ihan sikana sitä..

Viime päivinä on ollu mukava liikkua kaupungilla kun aina välillä joku uskaltautuu juttelemaan ja ihemttelemään ja kuulla ajatuksia BB:stä... eli saa rohkeasti tulla jutteleen jos mieli halajaa, kunha et pure! ;)

Edellisessä BB-game lähetyksessä oli jällee kerran mukana Veli-Käsi ja seuraavan kerran ruutuun astelee varmudella joku veli, onko sitten veli-tohveli vai veli-käsi, se jää nähtäväksi.. :) Farbod on laitettu koville ja jatkossakin veli-tohveli tulee esittämään tiukkoja kysymyksiä suorassa lähetyksessä. :)

Noh, nyt mie lopetan tän läyhäämisen ja siirryn sohvalle pötköömään Millan viereen ja kattomaan Idolsia ja sitten suoraa BB:tä. :)

Hauskaa sunnuntai iltaa kaikille!!!!