IRC-Galleria

Ja kaikki muut tiesi siitä paitsi minä. Nämä perkeleet eivät kertoneet mulle vaan pitivät salassa. Olihan se ylläri. Iso sellanen. Jopa äiti tiesi.

Eli juttu meni näin.

Mun ihanalle Maijalle soitettiin että pitää mennä pihalle. Ja mepäs sitten mentiin. Arvoin jokaista autoa mitkä meni ohi, onko se toi, onko se toi? ei, ei, ei. No nyt se tulee. Auto kaaraisi viereiselle parkkikselle Paten ja mun palellessa. Autosta nousi oudon näköinen tetsoni päinen mieshenkilö. Enpäs tunnistanut kuka. Terve sanoi tyyppi isoon ääneen ja käsiä vilkuttaen. Kukahan humalainen lie mullekkin uskaltaa juttelemaan tulla, ajatelin. EI VITTU. Melkein huusin isosti ja kauhusta onnessani, sekä samalla jäykkänä. Juho! Mä arvasin.

Tarina Jannesta ja sen kaverista oli pelkkää feikkiä. Mua huijattiin. Mut hei, kuka tulee kattomaan toisten koiraa kymmeneltä illalla?

Kiitti teille jotka osaatte pitää salaisuuden hyvin. <3

Kaverit hei! Kukaanhan ei sitten tunnista omaa miestään kolmen kuukauden jälkeen, pimeässä!