IRC-Galleria

"Ympäri mennään, yhteen tullaan,
vittumaista mulla niin on vittumaista sulla."

Juna täynnä heijastinnauhaa, palasina lattialla,
tuottaa mulle mielenrauhaa, poistan sitä raapimalla,
kameran läpi tyhjä kangas olen,
makea olet säkin ja mä yhtä karvas olen,
tahmea on ihoni, kaikki tarttuu kiinni,
kahleita ilman jäi jälki kauluksiini,
kaupunkiini laukkuni kanssa,
haukkuisi kansa, heikko on se joka söisi sanansa,
vahva on se joka parantaisi tapansa.

Nyt on kaunista,
tehtiin kaunista raunioista,
tyhjistä aukioista, katukauppiaista,
satunnaisista nauttijoista arki loistaa,
nyt ois harmi poistaa,
nyt ois karmee toistaa,
vakuumipakatuista kauniiksi lakatuista,
suojakaasusta karanneista,
keskeneräisistä rakenteista,
haljenneista laavalampuista,
illoista joista ei muista,
polkupyöristä kolhituista,
sillä pääsi kotiin tuli valmista,
onnellisuutta toisten harmista,
en yletä jos en varvista,
sä tuut puolitiehen vastaan,
se on kaunista.

Miten voikaan tuoksua niin voimakkaana,
ylivoimaista on päästä yli,
yöllä pyykätä ja aamulla kaikki taas hyvin,
liian hyvin,
ei tässä oo kyse korteista,
jokerina pohjalla ässänä sun hihassa,
mun auto jumissa sun pihassa,
mun kohtalon kortti hakattuna ranteeseen,
aina ei tarvitse jaksaa,
joskus jopa spiderman pitää pelastaa,
se on rampa, väsynyt, kulunut,
pää roikkuu olkapäällä,
sen sormet on poikki, se on lopussa,
annan sen levätä,
annan sun rauhottua, vaikee päästä yli,
mä tiedän sen, siksi en sano.

50senttii, sen verran meni yli, sen verran jäi jäljelle,
plusmiinusnolla lähtötilanteeseen pääsimme,
uusilla kengillä kantapään kautta,
ne hiertää ihan samanlailla eikä voi palauttaa,
niillä sä jatkat koska et voi pysäyttää,
ympäripyöreesti niin että kaikki ymmärtää,
mutta vain sinä tiedät merkityksen,
oon nähny ennenki tän esityksen,
harmi vaan että se on totta,
miksi yrittää alottaa jotain mitä ei voi pakottaa,
vapaina kiinni toisissaan,
välimatkaa vähän mutta se kasvaa kasvamistaan,
se mikä oli ennalta-arvattavissa,
pitää aina varmuuden vuoksi tarkistaa,
mä ymmärrän ettei mun tarvitse ymmärtää,
ei enää tarvitse yrittää,
foggy eyes aamulla,
sano eri asiat ku illalla,
mut älä huoli, ei tää oo pilalla,
uusilla tusseilla väritän yli rajojen,
vuokse sun säärikarvojen.

Huuma haihtui,
Lore jäi yksin, pari vaihtui,
särkee sääriluihin asti,
luisilla hartioilla liian suuri lasti,
sydän vuotaa kuiviin, silmissä verenpurkaumat,
kahden auton välissä lumihiutaleet sulavat,
koko yö samassa asennossa,
herään kaaoksessa,
en tiennyt siitä, vaikka se vieressäni nukkui,
viimeiset kuukaudet tanssilattialle hukkui,
säkin voit pahoin mutta et voi oksentaa,
koska sisällä ei oo mitään ollutkaan,
viimeinen lauantai-illan huuma, nyt teet sen yksin,
tätä ei enää korjata selityksin.

Katsot minua ihaillen,
tahdon sinut kokonaan, nautin sinua siemaillen,
joka kerta annat enemmän, vähän kerrallaan,
me olemme yhdessä, silti irrallaan,
sinä et ole minun, en lupaa sinulle mitään,
tunnen sinut olet minun silti toisiamme etsitään,
minä olen tässä vaik et tiedä miksi olen siinä,
yksin tulen toimeen tahdon että olet siinä,
en saa mitä haluan mutta en päästä irti,
mandariininkuori, joku siihen sydämen piirsi,
sun rintaasi sen siirsi, olet erilainen,
et koskaan samanlainen, äänekäs vaitonainen,
minä olen erilainen, sulle samanlainen,
veisin sulta kaiken saisit kaiken takaisin,
sisälläni kantaisin, jos haluat sulle antaisin,
mutta olen varovainen, minä pysyn hiljaa,
kaikkien näiden rivien välistä etsin avointa kirjaa.

Se kummittelee,
ei enää kullittele,
en enää sulle suunnittele,
sanoin, tuskin kuulit edes,
silti, se kummittelee,
ei enää harkitse, ei punnitse,
en tunnista, vain ihossa tunniste,
en silmiä ummista, mihin nää tunnit menee?
pyöreistä kulmista saumat pullistelee,
pistorasia vuotaa, se tulvii eteen,
huoliteltu ulkonäkö suli veteen,
nyt lattiakaivossani kummittelee.

Silloin, minä pidän sinusta,
kun voin vain katsoa sivusta,
miten se liikkuu eteenpäin,
miten ne siirtyy lähekkäin,
vähitellen piirtyy päällekkäin,
silti siinä on jotain välissä,
sulla oli maalia käsissä,
se näytti hyvältä mutta kului pois,
erilaiset nuudelit samoissa kulhois,
en jaksa enää keittiöstä parvekkeelle siirtää,
ei sillä ole väliä,
jäätelö suli ämpärin viereen,
ennen kuin ehti osua kieleen,
siitä on jälki vieläkin,
lähteeköhän se koskaan,
muistuttaa siinä vielä seuraavaa joka ostaa,
mutta se ei tiedä tästä,
liian sievästä, joka olikin itsekästä,
en itke tästä, olikin rikkinäistä,
kiitti näistä, onneks on kuitti tallella,
kiitos käynnistä, tervetuloa uudestaan, miten voin palvella?

Mä haluun kuulla jotain uutta,
suunnitella tulevaisuutta ilman varovaisuutta,
niin ettei millään ole väliä,
minä itse olen elämäni satunnainen kävijä,
en tuonut mitään mukanani,
en antanut mitään, minullahan on tämä kuori turvanani,
raapaisit vain pintaa se sisältä mua viiltää,
mun ulkokuori kiiltää, voit ääriviivat piirtää,
musta suhun siirtää, tää peilikuva on,
yhtä luvaton niin kuin mieleni kuja on,
liian suuri summa, kontrasti liian tumma,
yritin yhteen laskee mut en erottanu rajoja,
sinä hukut taustaan nään pelkkiä varjoja,
odotin liikaa ja sain liian paljon,
nyt sulle niiaan, ääriviivojasi palvon,
katson läpi kalvon, nään peilikuvana,
se melkein totta on, mut siin on valhetta mukana,
valveilla unissa, kalpeena kuvissa,
tarpeena mukissa, kuuma tee tulista,
turha siinä mukista, se aina muistaa,
jos se haluaa se saa, ei voi tilanteesta luistaa,
korvaan kuiskaa, tärykalvo puhkee,
nielun kautta vatsanpohjasta sormenpäihin kulkee,
täyttää mut kokonaan, kerrankin olen tyhjä,
niin monta sinua etten enää näe edes sitä yhtä.