IRC-Galleria

huomenna on se suuri ja kauan odotettu päivä. eilen tytöt pelottelivat, että haastattelussa voidaan kysyä esimerkiksi huonoista puolistani r u o t s i k s i . tajusin etten tosissani ole edes miettynyt mitä siellä saattaa tapahtua. mitä vaikeuksistani kertoisin, sen että tiputtelen ja kadottelen asioita vai sen etten saa mitään pysymään järjestyksessä? kumpikaan ei liene eduksi museotyössä... etsin aamulla työtodistuksiani. eihän mulla niistä mistään kopioita ole, ne on ihan rypyssä ja osa puuttuu. loistavaa. myöskään en tiedä omistanko siistejä kenkiä tai ehjiä sukkahousuja, tai missä on mekko jonka aion pukea. ja entäs sitten nämä kielet! olen unohtanut kaikki kaikista kielistä sanat, ja olen varma että änkytän. lisäksi taisin sanoa osaavani saksan alkeet, se on toki totta, mutta sanastoni kyseisen kielen osalta rajoittuu ruokaan ja majoittautumiseen. herr ober, zahlen bitte! kartoffelnsalat! haben sie plats fur zwei? näillä hurmaan haastattelijaraadin... ja vaikka he keskittyisivätkin vai toiseen kotimaiseen, ei tilanne olisi olennaisesti parempi luulen.