lauantaina mun toinen hammaskisko napsahti poikki. vanha kansakin taitaa sanoa että ei kahta ilman kolmatta, joten toivottavasti edes sitten se kestäisi. pahinta on kun on seurannut ohjeita ja tehnyt juuri niin kuin on käsketty, ja silti asiat ei toimi. nyt toivon vaan, ettei mun hampaat liiku suuntaan tai toiseen siihen asti kunnes saan taas uuden. koska toiseksi pahinta on ehkä se, kun asiat joutuu tekemään uudestaan vaikka mitään ei ole tehnyt väärin alun alkaenkaan.
perjantaina mä siivosin, mikä oli hyvä. se tosin jäi vähän kesken. toivon, että tänään pesen lattian, koska en halua tuoda mattoa sisälle ennen kuin se on tehty, ja mä en tiedä kuinka monta päivää mattoa voi "tuulettaa" parvekkeella ennen kuin joku eläin muuttaa siihen.