olen tässä koittanut kerätä itseäni ja lukea kirjastossa tenttikirjoja. kasvatustiede tuntuu kyökkipsykologialta, mutta huolestuttavinta on, kun huomaan jatkuvasti soveltavani sen termistöjä ja ajatuksenjuoksuja joka päiväiseen elämääni. kandimatskuja en ole ehtinyt/kyennyt katsomaankaan, mikä lienee jälleen osoitus siitä, kuinka teen asioista ongelmallisempia kuin ne ovatkaan. tänään olen tuntenut itseni kovin itkuiseksi eikä mikään tunnu luonnistuvan. haluaisin syyttää hormooneja, mutta se olisi halpamaista.