IRC-Galleria

tai siis mä rakastan busseja (ehkä hieman liioitteleva sanavalinta - myös otsikossa), mutta mä vihaan tuulisia huonosti suunniteltuja bussipysäkkejä, ja bussikuskeja jotka ajaa liian nopeasti (varmaan ainakinkahdeksaakymppiä) pysäkin ohi vaikka sää ja näkyvyys olisi kuinka helvetillisen huono. vihaan myös kanssabussinodottajia jotka puhuvat vain puhelimessa eivätkä osaa suhtautua empaattisesti siihen että toiset ovat puolisokeita koska ovat jättäneet silmälasit kotiin ja joutuvat palelemaan pysäkillä väärässä, jäätävään tihkusateeseen soveltumattomassa vaatetuksessa.

---

mutta muuten päivä (ja edellinen ilta myös) oli oivallinen. heräsin niinan vuodesohvalta katjan vierestä joskus selvästi myöhempään kuin muina tämän viikonlopun aamuina (koska ei ollut koiraa herättämässä), ja sitten vain hengailimme kolmisin koko päivän jutustellen ja herkkuja haukaten (samaa olimme tehneet myös koko edellisen illan).

niin, ja kummitytön juhlissa oli mielettömän hyvää ruokaa. toistan, mielettömän hyvää.

tänään hengailin sinin kanssa, ompelimme koko päivän melkein ja juttelimme. tein kummitytölleni huomiseksi maailman hienoimman keijumekon, siihen tuli keltaista, vihreää ja turkoosia tylliä, vihreää trikoota, kuminauhaa ja yksi mansikkanappi. (myöhemmin aion tehdä vielä toisen toiselle tytölle, nyt kun tiedän mitä teen.) olen niin iloinen kun huomiseksi on synttärisankarille jotain überiä annettavaa, etten tunne itseäni aivan niin epäonnistuneeksi kummitustädiksi kuin yleensä.

ai niin, sain sen hämeenlinnan työn. tai oikeastaan vielä parempaa, tuntimääräni koko kesältä kasvoi. en ehkä joudukkaan murehtimaan toisen työn etsimisestä. :)

rakas päiväkirja!

tänään oli aivan erityisen jännittävä päivä. no oikeastaan se oli jännittävyysasteeltaan melko keskiverto, mutta se ei kuulosta niin hyvältä. ainakin päivä oli tapahtumarikas. taidanpa aloittaa kokonaan alusta.

---


rakas päiväkirja!

tänään oli mitä tapahtumarikkain päivä! olin hämeenlinnassa työpaikkahaastattelussa. päivä oli mitä miellyttävin, joskin myös valitettavan harmaa sekä tihkusateinen.

aivan ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuani jouduin etsimään käsiini pankkini konttorin. oli nimittäin käynyt niin, että hupsuuksissani en ollut suunnitellut henkilökohtaistabudjettiani kyllin tiukalla otteella. toisaalta miten olisinkaan voinut, enhän vielä vuosi sitten kun budjettia laadin olisi osannut aavistaa elämääni sellaisena kuin se nyt avautuu edessäni. joka tapuksessa jouduin siis turvautumaan säästötiliini käteisvaroja saadakseni.

kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja pankkiseikkailusta selvittyäni lähdin etsimään hämeenlinnan historiallista museota, jossa haastetteluni tultaisiin pitämään. saavuin huomaamattani paikalle aivan liian aikaisin. alkuperäinen suunnitelmani oli ollut etsiä jokin pieni ja suloinen kahvila haastattelupaikan tuntumasta, ja istahtaa kaikessa rauhassa aamukupposelle, jota ilman olin alkujaan jäänyt miltei aivan liian aikaisen lähdön vuoksi. pian museoalueelle saavuttuani huomasin kuitenkin, ettei siellä ollut kahvilaa tai virvokkeiden myyntipistettä, ainakaan näin sesonkiajanulkopuolella.

hetken ulkona seiskeltuani suunnaton tarve käyttää naistenhuonetta yltyi sietämättömäksi, ja jouduin nöyrtyneenä hakeutumaan sisätiloihin. olin miltei tunnin etuajassa, ja äärimmäisen nolostunut. odotus olisi voinut tuntua pitkältä, jolleivat ystävälliset museovirkailijattaret olisi päästäneet minua tutustumaan museon näyttelyihin - ilmaiseksi!

lopulta tuli hastatteluni aika. kaikki sujui hyvin, ja uskon että onnistuin antamaan hyvän vaikutelman itsestäni. he lupasivat ilmoittaa heti huomenissa ketkä tehtävään on valittu. suhtautumiseni mahdolliseen valintaani tai valitsematta jäämiseeni on kumman ristiriitainen. olen vilpittömän kiinnostunut ja innostunut mahdollisista työtehtävistäni kotimuseossa, samalla kuitenkin minua arveluttaa vieras kaupunki ja lyhyet viikkotuntimäärät. missä asuisin? joutuisinko hankkimaan toisen työpaikan turvatakseni (talvisen) toimeentuloni? nämä ja monet muut kysymykset pyörivät päässäni villiä piirileikkiä, ja jollei se pian lopu, alkaa minua pian jo vallan pyörryttää! no, sitä on enää turha murehtia, huominen näyttää mitä tuleman pitää.

haastattelun jälkeen menin kaupungille etsimään uutta matkapäiväkirjaa. kuten ehkä olen jo maininnut, olen parin viikon kuluttua suuntaamassa taas uudelle ulkomaan matkalle. olen niin jännittynyt! tohkeissani olen jo miettinyt mitä mekkoja ja kenkiä pakkaan mukaan. suunnittelu lienee puoliruokaa, vai miten se sanonta sitten menikään. uusi matkakirjani on kansiltaan kultainen, ja siina on mustia kiinalaisia kirjaimia. sisäsivut ovat valkoisia, mattapintaisia toiselta puolelta, kiiltäviä toiselta. valitsin sen, koska se oli myymälän kaunein, ja vaikka sen orientalistinen kuviointi on kaukana skottiruuduista, sai se minut silti parhaimmalle tuulelle, ja se lienee päiväkirjassa tärkeintä (heti koon ja sivujen materiaalin jälkeen).

ostokset tehtyäni huomasin kellon lähenevän jo puoli kahta. siihen kellon lyömään olin sopinut lounastapaamisen kummitätini kanssa. emme olleet tavanneet vuosiin, koska molemmilla on ollut niin paljon kiireitä elämässään. lounas oli mitä mielyttävin, söimme molemmat lohta, ja minä lisäksi myös jälkiruokaa, sillä vain kummitätini ruokavalio ei salli sokeria.

lounaan jälkeen kummitätini opasti minut rautatieasemalle, lähdin seuraavalla vuorolla espooseen. pasilan asemalla junaa vaihtaessani huomasin paljon tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, sekä maailman suloisimman koiran. (myöskään sitä ulkoiluttanut nuorehko mies harmaakuviollisessa pusakassa ei ollut siitä rumimmasta päästä - päin vastoin.) (paikalliset tavat tuntevana en kuitenkaan rohjennut sanoa mitään, vaikka mieleni olisikin tehnyt rapsuttaa korvantakaa kumpaa vain nappisilmää.) espoon asemalla äitini oli minua vastassa, menimme yhdessä kauppaan ja ostimme aineksia uuniperunoihin ja kahteen täytteeseen, luvassa olisi myöhemmin illalla sekä fetaa että savulohta! olin innoissani, sillä opiskelijan ruokapöydässä harvoin on useampaa kuin yhtä sorttia tai särvintä tarjolla.

nyt kello on jo paljon, ja menen pian nukkumaan. uskon että myös huomisesta tulee jännittävä ja tapahtumarikas päivä.

hyvää yötä päiväkirja.

ai niin, illalla opin myös lukuisia rumia kaksinkertaisia yhdyssanoja siskoltani. suosikkejani olivat esimerkiksi kuukautisveripalttoo, lapsivesisäiliö, väkisinmakuupussi ja erektiotukihenkilö.

olen menossa työpaikkahaastatteluun hämeenlinnaan huomenna. outoa. oikeastaan siistiä enemmän, ja toivon sen työn saavani. se olis museossa. museot on kivoja. siitä tulee varmaan jännää, jo ihan retkestä hämeenlinnaan, mutta mahdollisesti myös kesästä. kesää mä kaipaan niin paljon, etten usko että mikään voi sitä multa pilata. ja koska se museotyö olisi kuitenkin vain muutaman kuukauden, osan kesästä saisin kuitenkin nauttia turun torin, aurajoen, samppalinnan ja ruissalon iloista.

ja kummallisen moni ihminen on hakeutumassa hämeenlinnaan töihin, vaikka sehän on toki mukavaa. esimerkiksi mun hennaserkku. kai.

mä olen syönyt tänään niin paljon ja niin hyviä asioita (fetatomaattipaistosta ja banaanisuklaamuffinsseja), että en voi valittaa. kaikki on hyvin.

lauantaina mun toinen hammaskisko napsahti poikki. vanha kansakin taitaa sanoa että ei kahta ilman kolmatta, joten toivottavasti edes sitten se kestäisi. pahinta on kun on seurannut ohjeita ja tehnyt juuri niin kuin on käsketty, ja silti asiat ei toimi. nyt toivon vaan, ettei mun hampaat liiku suuntaan tai toiseen siihen asti kunnes saan taas uuden. koska toiseksi pahinta on ehkä se, kun asiat joutuu tekemään uudestaan vaikka mitään ei ole tehnyt väärin alun alkaenkaan.

perjantaina mä siivosin, mikä oli hyvä. se tosin jäi vähän kesken. toivon, että tänään pesen lattian, koska en halua tuoda mattoa sisälle ennen kuin se on tehty, ja mä en tiedä kuinka monta päivää mattoa voi "tuulettaa" parvekkeella ennen kuin joku eläin muuttaa siihen.

tänään olen katsellut gilmoren tyttöjä netistä koko päivän. myös tein vähän pahanmakuista pitsaa (sitä oli vähän ja se maistui vähähn pahalle), suunnittelin mekkoa ja pelasin korista. kaiken kaikkiaan siis hyvä päivä, vaikka siitä enin osa onkin kulunut hieman huonovointisena.

eilen oli juhlat, nyt on hieman heikompi olo, mutta oli hauskaa, niin ei haittaa.

sattumalta sain asioita suuresti tehdyksi, kun ensin valvoin aamuyöhön. nyt juliste on ehkä valmis.

olin tänään lääketutkimuksessa. mun vuosijuhla-avec sanoi luennolla, että mun olis parempi olla kehittelemättä kamalia mustelmia kämmenselkiini, koska sellaiset ei kuulemma näytä hyvältä iltapuvun kanssa.

huomenna on pyykkipäivä, luojan kiitos! huomenna on myös Pietarin juhlat, sekin on hauskaa. :)

käytin tänään nappitakkia, se on niin kiva, ainakin mun mielestä. jos viitsisin, ottaisin kuvan ja laittaisin tänne, mutta saa nähdä.

nyt voisin nukkua hiukan.

samantien kun kirjoittaa pidemmän pätkän, huomaa myös miten tyhjältä ja pinnalliselta kaikki kuulosta, no ehkä mä pääsen siitä yli.

juliste iski takaisin ja lujaa, siitä seurasi särkyä ja vitutuksen paluu.

mun kolesteroliarvot on kuulemma koholla hiukan. mitä sille asialle voi edes tehdä ja mitä se tarkoittaa?

ja ylläpito kertoi mun saaneen vip-ominaisuudet lahjaksi: MITÄ FUCK?! tää on varmaan vaan joku sairas mainoskikka, tapa koukuttaa asiakkaita uudella tavalla; no mua eivät saa huijatuksi! kuulostanpa salaliittoteoreetikolta.

no joka tapauksessa, tänään oli hyvä päivä, askartelin kevättakin itselleni, siitä tuli mun mielestä aika kiva. ongelmalliseksi ehkä muodostuu se mitä puen sen kanssa, en tiedä onko kaapissani ainoatakaan vaaatetta joka olisi tyylillisesti synkassa tämän uusvanhan takin kanssa.

kaiken muun paitsi hyvän päätin tänään sulkea ajatusteni ja mieleni reunalle tai kokonaan pois. mun mielestä se oli ihan hyvä ratkaisu.