IRC-Galleria

Hiillostuin eilen aika paljon. Nappasin busukin olalle, hain keittiöstä raskaamman luokan puukon ja lähdin satamaan etsimään tappelua.
Elämä. Se on äärikokemuksia, kärsimystä ja ikuista selviämistä.
Voi tietysti olla, että kuuntelin liikaa rebetikaa...

Jossain Patagoniassa kerrotaan legendaa merihirviöistä ja maailman reunasta. Paskapuhetta sanon minä! Ressukoilla kun ei ole hajuakaan länsimaisesta sivistyksestä ja tieteen tuloksista.

Äitini patistaa minua töihin. Tiedustelin tänään eduskunnan valiokuntaneuvoksen virkaa. Viestini meni näin:

Arvoisa hra. Saramo

Selatessani työvoimatoimiston internet-sivustoa osui silmiini vapaa valiokuntaneuvoksen toimi. Tahtoisin paitsi lisätietoja toimenkuvasta, myös varmistuksen siitä, oikeuttavatko yhteiskunnalliset ja kulttuuriset saavutukseni työn vaatimaan pätevyyteen. Annan siis hieman informaatiota itsestäni.

Nimeni on Paavo Savolainen ja olen kevään 2006 ylioppilas. Valmistun Kallion lukiosta, josta yhteiskuntamme on saanut paljon merkittäviä päättäjiä, mm. tämän hetkisen presidenttimme.
Hallitsen hyvin ruotsin kielen, sillä olen asunut yhdeksän vuotta Inkoossa ja tehnyt töitä esimerkiksi Ahvenanmaalla, jossa kielitaitoni vahvistui entisestään.
Englantia hallitsen mainiosti sillä pidän matkailusta, ja kyltymätön mielenkiintoni eri kulttuureja kohtaan vahvistaa etikettitietoisuuttani ja kielentaitoa entisestään.
Suomea puhun ja kirjoitan erinomaisesti ja tulokset puhuvat puolestaan: olen voittanut vuosien varrella lukuisia kirjoituskilpailuja ja tämän hetkinen kirjoitusilmaisunkurssin numeronikin on 10.

Minulla ei varsinaisesti ole ylempää korkeakoulututkintoa, mutta perehtyneisyyteni lainvalmisteluun on korkeakoulutasoa. Yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi tunnen EU:n ja sen toimintatavat ja molemminpuoliset siteet välillä Suomi-EU-Suomi ehkä jopa paremmin, kuin moni kansanedustaja.
Seuraan aktiivisesti politiikkaa ja olen kuulunut yläasteikäisestä Vasemmistonuoriin. Mikäli virka on puoluesidonnainen voin tarvittaessa vaihtaa puoluetta (en kuitenkaan mielelläni Kokoomukseen tai Kristillisdemokraatteihin).Olen politikoinut yläasteella oppilaskuntatasolla ja osallistunut nuorten parlamenttiin, joten eduskunta itsessään on minulle sangen tuttu paikka. Lisäksi edustan nuorekasta värikkyyttä, jota hieman harmaa politiikkamme suuresti kaipaa.
Työhistoriani on ikäni huomioon ottaen pitkä. Lähetän CV:n mielelläni pyynnöstä. Koska olen vielä opiskelija on toimenkuvan palkkaus kohdallani yliampuva. Voin tarttua toimeen palkalla 1896e/kk + mahdolliset ilta- ja viikonloppulisät.

Vastausta odotellen ja mitä parhain, keväisin terveisin

Paavo


Post scriptum. Olen myös kiinnostunut konsulintehtävistä Balkanilla. Alueen tuntemus on minulla erinomainen ja tulen mitä parhaiten toimeen erilaisten ihmisten parissa.

Professori Koroshnilov päästi ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Mitä jos elämä täytyisi jakaa erilaisiin "kategorioihin" atomien ja molekyylien sähköimpulssien mukaan? Pidän ajatusta mielenkiintoisena, en tosin aukottomana.
Millaiseen kategoriaan sisällytettäisiin ihminen, joka vahingossa on syönyt sähköankeriaan?
Entäpä ihminen, jonka soluissa on lukuisten mutaatioiden toimesta niin paljon kumia, ettei hän voi johtaa kunnolla sähköä?

Professori Koroshnilov! Alan vihdoin päihittää teitä älyn saralla!

Eilen jouduin outoon paikkaan nimeltä ihmemaa. Lääkärini sanoi, että kyseessä oli psykoosi, jonka liika stressi oli minulle laukaissut. Itse väittäisin syyksi lukemaani kirjaa, joka kertoi eräästä Liisasta. Miten tahansa, tapasin ihmemaassa toinen toistaan mielenkiintoisempia persoonia. Nautin suunnattomasti keskusteluistani valkoisen kanin kanssa ja hieman kammoksuin monarkistisia pelikorttihahmoja. Poltellessani vesipiippua kaalimadon kanssa, antoi hän hyvää hyvyyttään minulle kolme lukiokurssia. Saan siis lakin. Toisaalta seikkailujeni ihmemaassa jälkeen ei valkolakki tunnu erityisen tärkeältä. Kiva juttu silti.

Pihallamme on kaksi joen mitat saavuttanutta ojaa. Niissä elää luonnovaraisena kaloja ja vesikasveja. Koska jossain määrin haluan olla ns. "hauska jätkä" nimesin toisen Missisipiksi ja toisen Venetsian kanavaksi. Maltan tuskin odottaa, että purjehduskausi alkaa!

Neuvottelut seperatistien kanssa aloitettiin tänään. Heidän johtajansa Hunghvar Maghdva on yhteistyökykyinen persoona, joka jo neuvottelujen alussa kertoi mieltymyksistään tietyn luokan päihteisiin ja naisiin. Hänen partansa on aika sanoinkuvaamaton ja selässä roikkuva konekivääri luo kuvaa pelottavasta vuoristorosvosta. Koko kollegiomme yllätykseksi Hunghvar ilmoitti olevansa helluntalainen ja Metsä-Arborrean varakreivi Mighmur Ab-Figu pisti paremmaksi ilmoittamalla olevansa mormoni.
Onneksi tulehtuneet välit saatiin korjattua väkiviinan ja porttojen avulla!!

Harva meistä on ikinä nähnyt makedonian rusakkoa.

Se sysäyttää luontobongarin ikiaikaiselle matkalle ihmisyyteen ja oman päänsä sisään. Historia, kulttuuri!, juoksee silmissä ja voi nähdä roomalaiset rakentamassa kaupunkejaan ja haistaa ottomaani-valtakunnan kahviloista leijailevan vesipiipun tuoksun.

Kuinka ylväs näky onkaan makedonian rusakko!

Kokonaan toinen juttu on vielä titicaca-rupikonnat, jotka löysin elämääni katsoessani Meren salaisuuksia.





Post scriptum. Niitä on Titicaca-järvessä peräti miljardi!!!

Oikeastaan muistan, kuinka lapsena tahdoin niin kovasti olla intiaanipäällikkö. Haaveilin sulkahatusta, jonka kirjava sulkakuosi olisi ulottunut ristiselkääni saakka ja jousipyssystä, jolla mahtavinkin puhveli olisi saatu pihvilihoiksi. Kun paneudun muistelemiseen voin nähdä itseni ratsastamassa loputtomalla preerialla tuulta nopeammin, suuren Manitun johdattaessa minua "Suurilla poluilla".

Oikeastaan kyynel vierähtää silmäkulmaan...

Käyn surkeaa lukiota valkoisten miesten kaupungissa. Lännenmies H.H.L johtaa tätä nk. koululaitosta. Valkoiset miehet... Ne haluavat vain eristää ja tappaa meidät sukupuuttoon.

Pjotor Tee antoi minulle rahaa Cafe del Maressa. Olin tuntenut hänet jotakuinkin kolme ja kolme neljäsosa minuuttia. Kävelin lähimmälle R-Kioskille, josta ostin saamillani rahoilla erinäisiä substansseja. Substanssit olivat itsessään menneet sekaisin, joka johtuu ilmeisesti ilmaisen rahan saamisen synnyttämästä substanssi/objekti-paradoksista. Yllätys oli melkoinen kun tulitikkuaskista löytyi koiranpentu ja Chesterfield-topasta saattoi hypätä Amazonian sademetsiin.

Kirjoitin Pjotorille pari lausetta, sen nimi olkoon Suuri ylistysruno

Pjotr, ei-niin-täysinäinen lompakko
mutta pyytämättä hilu köyhälle
kukkikoot petuniat lakastumiseen saakka

Suoraan sanoen toivoisin pokkaavani Nobelin näillä sentimentaalisilla sanoilla