IRC-Galleria

Kapteeni Atkinson saapui juuri komentosillal.. Murmur!Rhh! Hän käänsi muuttaa kurssia nelj.. Hauhau! Örr! Näytti vakavasti si.. Grr! Murr! Murr!! Onneksi tunkkimme Petterso.. Ärj! Mur!

Olen koira. Jostakin syystä minussa on kirppuja.

Tämä tarina on sangen outo. Miksikö? Siksi, että se on totta. Arkipäivän harvinaiset ja oudot sattumukset ja tapahtumat jyrähtävät niskanikamia pitkin pikkuaivoihin ja sanoinkuvailemattomien sävärien lisäksi kirvoittavat elämään maagista sisältöä. Miksikö? Siksi, että tämä on totuus! Hups. Suistuin hieman aiheen viereen. Ostinpa tänään aasin. Ystäväksi ja työjuhdaksi. Kävi niin, että aasi oli paitsi laiska myös hippi. Tismalleen kuten minäkin. Hassua, eikö totta? Puhuimme yhdessä päihteistä ja elämämme naisista. Päädyimme näistä teemoista samaan lopputulokseen ilman suurempia erimielisyyksiä.

ja minä Donin mukana

Eräänä päivänä näin sielunvihollisen.Kuvittelin ensin kokevani vain uskomattomia aistinharhoja, mutta koko tilanne oli yllätyksekseni totta. Mitkä olivat sielunvihollisen motiivit? En todellakaan voinut tietää, mutta varmaa oli, että hänen aikeensa olivat pahat. Epäröin. Jouduin herättämään kauttaaltaan koko persoonani kundalinin, jotta kykenin kylmän rauhallisesti sopeutumaan tilanteeseen ja heittämään pientä smalltalkia. Saavutin yliotteen. Sielunvihollinen poistui paikalta. Vilkaisin hänen peräänsä hänen poistuttuaan kahvilasta ja suureksi yllätyksekseni hän jäi auton alle. Naureskelin itseriittoisesti.

Hiillostuin eilen aika paljon. Nappasin busukin olalle, hain keittiöstä raskaamman luokan puukon ja lähdin satamaan etsimään tappelua.
Elämä. Se on äärikokemuksia, kärsimystä ja ikuista selviämistä.
Voi tietysti olla, että kuuntelin liikaa rebetikaa...

Jossain Patagoniassa kerrotaan legendaa merihirviöistä ja maailman reunasta. Paskapuhetta sanon minä! Ressukoilla kun ei ole hajuakaan länsimaisesta sivistyksestä ja tieteen tuloksista.

Äitini patistaa minua töihin. Tiedustelin tänään eduskunnan valiokuntaneuvoksen virkaa. Viestini meni näin:

Arvoisa hra. Saramo

Selatessani työvoimatoimiston internet-sivustoa osui silmiini vapaa valiokuntaneuvoksen toimi. Tahtoisin paitsi lisätietoja toimenkuvasta, myös varmistuksen siitä, oikeuttavatko yhteiskunnalliset ja kulttuuriset saavutukseni työn vaatimaan pätevyyteen. Annan siis hieman informaatiota itsestäni.

Nimeni on Paavo Savolainen ja olen kevään 2006 ylioppilas. Valmistun Kallion lukiosta, josta yhteiskuntamme on saanut paljon merkittäviä päättäjiä, mm. tämän hetkisen presidenttimme.
Hallitsen hyvin ruotsin kielen, sillä olen asunut yhdeksän vuotta Inkoossa ja tehnyt töitä esimerkiksi Ahvenanmaalla, jossa kielitaitoni vahvistui entisestään.
Englantia hallitsen mainiosti sillä pidän matkailusta, ja kyltymätön mielenkiintoni eri kulttuureja kohtaan vahvistaa etikettitietoisuuttani ja kielentaitoa entisestään.
Suomea puhun ja kirjoitan erinomaisesti ja tulokset puhuvat puolestaan: olen voittanut vuosien varrella lukuisia kirjoituskilpailuja ja tämän hetkinen kirjoitusilmaisunkurssin numeronikin on 10.

Minulla ei varsinaisesti ole ylempää korkeakoulututkintoa, mutta perehtyneisyyteni lainvalmisteluun on korkeakoulutasoa. Yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi tunnen EU:n ja sen toimintatavat ja molemminpuoliset siteet välillä Suomi-EU-Suomi ehkä jopa paremmin, kuin moni kansanedustaja.
Seuraan aktiivisesti politiikkaa ja olen kuulunut yläasteikäisestä Vasemmistonuoriin. Mikäli virka on puoluesidonnainen voin tarvittaessa vaihtaa puoluetta (en kuitenkaan mielelläni Kokoomukseen tai Kristillisdemokraatteihin).Olen politikoinut yläasteella oppilaskuntatasolla ja osallistunut nuorten parlamenttiin, joten eduskunta itsessään on minulle sangen tuttu paikka. Lisäksi edustan nuorekasta värikkyyttä, jota hieman harmaa politiikkamme suuresti kaipaa.
Työhistoriani on ikäni huomioon ottaen pitkä. Lähetän CV:n mielelläni pyynnöstä. Koska olen vielä opiskelija on toimenkuvan palkkaus kohdallani yliampuva. Voin tarttua toimeen palkalla 1896e/kk + mahdolliset ilta- ja viikonloppulisät.

Vastausta odotellen ja mitä parhain, keväisin terveisin

Paavo


Post scriptum. Olen myös kiinnostunut konsulintehtävistä Balkanilla. Alueen tuntemus on minulla erinomainen ja tulen mitä parhaiten toimeen erilaisten ihmisten parissa.

Professori Koroshnilov päästi ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Mitä jos elämä täytyisi jakaa erilaisiin "kategorioihin" atomien ja molekyylien sähköimpulssien mukaan? Pidän ajatusta mielenkiintoisena, en tosin aukottomana.
Millaiseen kategoriaan sisällytettäisiin ihminen, joka vahingossa on syönyt sähköankeriaan?
Entäpä ihminen, jonka soluissa on lukuisten mutaatioiden toimesta niin paljon kumia, ettei hän voi johtaa kunnolla sähköä?

Professori Koroshnilov! Alan vihdoin päihittää teitä älyn saralla!

Eilen jouduin outoon paikkaan nimeltä ihmemaa. Lääkärini sanoi, että kyseessä oli psykoosi, jonka liika stressi oli minulle laukaissut. Itse väittäisin syyksi lukemaani kirjaa, joka kertoi eräästä Liisasta. Miten tahansa, tapasin ihmemaassa toinen toistaan mielenkiintoisempia persoonia. Nautin suunnattomasti keskusteluistani valkoisen kanin kanssa ja hieman kammoksuin monarkistisia pelikorttihahmoja. Poltellessani vesipiippua kaalimadon kanssa, antoi hän hyvää hyvyyttään minulle kolme lukiokurssia. Saan siis lakin. Toisaalta seikkailujeni ihmemaassa jälkeen ei valkolakki tunnu erityisen tärkeältä. Kiva juttu silti.

Pihallamme on kaksi joen mitat saavuttanutta ojaa. Niissä elää luonnovaraisena kaloja ja vesikasveja. Koska jossain määrin haluan olla ns. "hauska jätkä" nimesin toisen Missisipiksi ja toisen Venetsian kanavaksi. Maltan tuskin odottaa, että purjehduskausi alkaa!